Leevin joulu 2014

Jouluaattoa menimme Leevin kanssa viettämään vanhemmilleni. Lähdimme ennen klo 13 liikkeelle. Mukana oli lahjat sekä tarvitsemani ruoka-aineet jälkiruokaa varten. Meidän perheelle on nyt tullut perinteeksi, että minä ja veljeni tekee jotain ruokaa jouluksi, jotta äitini ei tarvitsisi kaikkea tehdä. Itse päätin tehdä jälkiruoaksi piparkakkumoussea. Veljeni teki kinkun tilalle Beef Wellingtonia.

Ensin koristelimme isäni kanssa joulukuusen. Vanhempieni muutettua omakotitalosta kerrostaloon ainakin toistaiseksi, tilaa ei ole paljon joten tällä kertaa vanhempani ostivat pöydälle mahtuvan kuusen. Parempihan se on kuin ei mitään.

Kukahan siellä kurkkii?

Isoveljeni oli jo ahkerasti kokkaamisen kimpussa. Minun jälkiruokani tekeminen ei kestänyt niin kauaa, joten minulla ei ollut niin kiire.

Halusin Leevistä kivan joulukuvan, joten koristelin Leevin asianmukaisesti ja laitoin pään päälle tonttulakin. Leevi kovin ihmetteli mikä tuommoinen lakki on ja kuvan otto ei onnistunut ensimmäisellä otolla, mutta kiva kuva saatiin joulutonttu Leevistä.

Kun itse jäin tekemään jälkiruokaani, menivät vanhempani sekä isoveljeni Leevin kanssa lenkille. Onneksi lunta tuli viimein tänne etelä-Suomeenkin ja saimme lumisen joulun!

Joulu ja lenkki taisi olla kovin väsyttävää Leeville, kun oli koko päivän hyvin rauhallinen ja nukkui paljon. 

Sitten pääsimme vihdoin joulupöydän ääreen nauttimaan pöydän antimista. Tekemäni piparkakkumousse oli hyvää, tosin todella tuhtia ja vahvaa. Hieman äidin kanssa epäiltiin, että reseptissä olisi pitänyt olla 1 tl piparkakkumaustetta eikä 1 rkl. Kuitenkin mousse syötiin ja tänään kun kävimme uudelleen vanhemmillani, laimensimme sitä creme fraichella ja se auttoi. 

Leevi sai toki kovasti rapsutuksia päivän aikana, joista tietenkin tykkäsi.

Ruoan jälkeen siirryimme avaamaan lahjoja. Lopuksi Leevi sai omat lahjansa myös, joista sai itse avata yhden jossa oli naudan savulumpio. Leevi ei hirveästi ymmärtänyt lahjapaperin repimisen päälle vain lähinnä ihmetteli meidän tuijottelua ja kameralla kuvaamista. Kuitenkin avustuksella pääsi maistamaan naudan savulumpiota. Keskeytin kuitenkin syömisen hetkeksi ja avasimme loput Leevin lahjoista ja pitihän kuvakin avatuista lahjoista vielä ottaa. Leevi vain kielellään lipoi huuliaan, taisi tuo naudan savulumpio houkuttaa. Lopulta Leevi pääsi nauttimaan lumpiosta. Lahjoiksi Leevi sai myös pari lelua, puruluita sekä uuden ruoka-astian joka ei ollut kuvassa koska se otettiin heti käyttöön. Edellinen kun oli haljennut jostain syystä.

Ennen keskiyötä sitten lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Joulu oli jälleen onnistunut ja sain itsekin paljon kivoja lahjoja. Tänään kävimme myös läheisellä pellolla Leevin ja poikaystäväni kanssa. Leevi sai siellä vapaana juosta pallon perässä. Otin myös kameran mukaan joten tästä reissusta lisää seuraavassa postauksessa.

Nauttikaahan vielä joulunajasta!

Hyvää joulua!

Erittäin hyvää joulua kaikille!

T: Leevi ja taustatiimi

Uusi koti

Eilen muutettiin Leevin kanssa poikaystäväni kanssa yhteen ja mukana tuli myös kolme kissaa. Meillä onkin nyt aikamoinen suurperhe täällä saman katon alla. Muutto meni hyvin, itse olin töissä normaalisti ja poikaystäväni isänsä kanssa muutti tavarat uuteen asuntoon. Leevi tietenkin avustamassa ja tarkkailemassa. Leeviä edelleen kiinnostaa hirveästi uusi paikka ja ympäristö. Kävimme tänään jo vähän tutustumassa ympäristöön ja tykkään kyllä paljon. Käytiin myös läheisellä pellolla jossa päästin Leevin vapaaksi hetkeksi. Kuitenkin uudet hajut sekä energisyys vei vallan ja Leevihän otti oikein kunnon juoksuspurtin. Onneksi korvat oli suht hyvin matkassa mukana, että palasi takaisin mutta hetken jo pelästyin kun se niin määrätietoisesti juoksi poispäin onnellisena vapaudesta.

Joten ehkä nyt hetken totutellaan tähän uuteen paikkaan, niin sitten uudelleen voidaan mennä pellolle. Tällä kertaa otan kuitenkin pallon mukaan, koska se on tähän asti osoittautunut hyväksi keinoksi saada Leevi luokse. Kävimme myös läheisen puron luona jossa oli sorsia. Leevi niitä kovasti ihmetteli ja lopuksi halusi tehdä lähempää tuttavuutta, jonka jätimme välistä. Aamulla poikaystäväni viedessä Leevin aamulenkille, tuli meidän portaista ulos mies hänen 7-vuotiaan suomenlapinkoiran kanssa. He vaihtoivat siinä pari sanaa ja koiratkin pääsivät tutustumaan, tykkäsivät kuulemma paljon toisistaan.

Sisällä Leevi tykkää olla kaikessa mukana ja seuraa kissoja koko ajan, jotka eivät tätä aina arvosta. Uskon kuitenkin että ajan kanssa rauhottuu eikä välitä kaikesta niin paljon. Kovin utelias Leevi onkin luonnostaan muutenkin.

Onneksi ensi viikolla on vain parina päivänä töitä ja sitten onkin lomaa miltei pari viikkoa. Siinä ehtii laittaa asuntoa vielä kuntoon enemmän ja käydä ulkona tutustumassa eri reitteihin ja paikkoihin. Siitä saa myös mukavasti taas materiaalia tännekin.

Leevin plussat ja miinukset

Näin yhdessä koirablogissa postauksen koiran plussista ja miinuksista. Ajattelin tehdä sitten saman Leevistä, samalla pääsee miettimään missä asioissa on vielä treenailtavaa. :)

Plussat:

- Rakastaa kaikkia. Heti meille kotiutumisesta alkaen oli selvää, että Leevi tykkäsi paljon ihmisistä. Nykyäänkin Leevi innostuu aina kun ihminen antaa rapsutuksia, on sitten ennestään tuttu tai tuntematon ihminen. Rakastan tätä ominaisuutta Leevissä. Myös kaikki koirat ovat Leevin mielestä potentiaalisia leikkikavereita, eikä ikinä ole osoittanut agressiivisuutta muita koiria kohtiin. 

- Rohkeus. Leevi ei ole mikään arkajalka, ei pelkää ukkosta tai muita kovia ääniä. Uusi vuosi meni myös helposti, kun Leevi ei välittänyt paukkuvista raketeista. Koirapuistossakin Leevi menee suin päin tutustumaan koiriin, eikä arastele turhia. Uskaltaa myös puolustaa itseään jos toinen koira yrittää pomotella. Tämä ominaisuus on helpottanut paljon Leevin kasvatuksessa. En muista montaa vierasta asiaa, mihin olisi Leeviä pitänyt totutella. Pienenä pentuna piti pysäköidylle isolle rekalle vähän puhahtaa, mutta sekin loppui kun rauhallisesti tuohon mystiseen ajoneuvoon tutustuttiin. 

- Sopeutuvaisuus. Leevi osaa hyvin tyytyä siihen mitä hänellä on. Emme käy joka päivä useamman kilometrin lenkillä ja treenata tuntikausia ja heitellä palloa. Joskus vain käymme rauhallisilla lenkeillä ja leikimme hieman sisällä, tästä huolimatta Leevi ei ala hyppiä seinillä tai etsimään itse kiellettyä tekemistä.

- Ei tuhoa yksinollessaan. Ennen Leevin kotiutumista kuulin kauhutarinoita, kuinka koirat (erityisesti pennut) olivat tuhonneet kaikenlaista omaisuutta yksinollessaan. Pienenä pentuna ollessaan Leevi teki hieman tuhoja, ei kuitenkaan mitään merkillistä mitä ei olisi voinut kotikonstein korjata. Siihen verrattuna mitä kaikkia tarinoita olen kuullut ja kuvia nähnyt, ollaan kyllä päästy helpolla. Osa näistä tehdyistä tihutöistä oli myös ihan itseni syystä. Ei kannata jättää kenkiä eteiseen tai unohtaa viedä roskapussia. Nykyään harva se päivä Leevi keksii mitään kiellettyä tekemistä. Ja jos keksii niin on lähinnä lehtiä tai muuta muutenkin roskiin mentävää.

- Ulkonäkö. Kaikkihan tätä sanovat omista koiristaan, mutta mielestäni Leevi on oikeasti komein näkemäni koira ikinä. En voisi kuvitella itselleni lyhytkarvaista koiraa, rakastan upottaa käteni Leevin pehmeään turkkiin. Leevin ilme on myös todella lempeä ja katsoo suoraan silmiin.

- Ilopilleri. Minulla saattaa olla todella huono päivä ja palaan töistä kotiin maani myyneenä ja lenkille lähtö ei kiinnosta ollenkaan. Kuitenkin astuessani sisään on aina Leevi vastassa joka on aina iloinen kun tulen kotiin. Ensin tehdään isoin elein venytykset ja sitten alkaa häntä vipattamaan huimaa vauhtia. Pakkohan siitä on tulla hyvälle tuulelle. Lenkilläkin sitä usein piristyy, saa raitista ilmaa ja näkee kuinka Leevi nauttii raikkaasta ilmasta ja haistelemisesta. Leevi on tuonut paljon positiivisuutta elämääni ja naurua. Ei mene päivääkään ohi kun en sille nauraisi.

- Rauhoittuminen. Leevillä riittää kyllä energiaa riehumiseen, leikkimiseen ja treenaamiseen. Se kuitenkin osaa rauhoittua kotona tai kylässä. Jos ei mitään tapahdu ympärillä, niin Leevi menee kyllä lepäämään/nukkumaan.

- Ei hauku hirveästi. Leevi haukkuu oikeastaan vain koirapuistossa, leikkiessä koirien kanssa. Siellä annankin Leevin riehua ja haukkua, se on sitä varten. Sisällä haukkuu erittäin harvoin (jos ei yksin ollessa haukkumista lasketa) ja tästä olen hyvin tyytyväinen.

- Puolustaa itseään. Leevi on hyvin ystävällinen ja leikkisä koira, mutta ei kuitenkaan ole alistuvaa sorttia. Jos joku yrittää Leeviä pomotella tai kiusata, niin puolustaa kyllä itseään ja antaa takaisin. Kuitenkaan ei ikinä näytä aggressiivisuuden merkkejä, vaan juurikin puolustaa itseään ja paikkaansa. Pidän siitä, ettei se aristele ja tule häntä koipien välissä mun luokse, vaan pärjää kyllä.

- Tottelevaisuus. Olen saanut paljon positiivista palautetta Leevin tottelevaisuudesta. En väitä, etteikö se joskus ole tottelematta käskyjä, varsinkin muiden koirien seurassa siltä tuppaa korvat katoamaan, mutta muuten tottelee hyvin käskyjä. On myös äärimmäisen kiltti; jos Leevillä on esimerkiksi luu ja kävelen Leevin ohi, Leevi itse katsoo minua päin, ikäänkuin katsoakseen saako jatkaa luun pureskelua. 

Miinukset:

- Koirien ohitukset. Lenkeillä koirien ohitukset on vaikeita, koska Leevi on niin leikkisä ja sosiaalinen. Haluaisin tervehtiä kaikki vastaantulevat koirat.

- Liikainnostuminen. Kun esimerkiksi kotiini tulee vieraita, niin Leevihän luonnollisesti innostuu siitä paljon. Leevi odottaa hienosti paikallaan, että vieraat tulevat sisään, mutta kun annan luvan Leeville mennä tervehtimään niin se tervehtiminen on semmonen ryntäys vieraiden luokse. Ja vaikka siitä Leeviä nopeasti rauhottuukin, niin silti olisi hyvä että pystyisi rauhallisesti mennä tervehtimään ihmisiä. Myös jos esimerkiksi rappukäytävässä tulee ihmisiä/koiria vastaan niin Leevi ei voi vain mennä ohi, vaan hirveästi yrittää päästä tervehtimään ja innostuu.

En oikeasti keksinyt muita miinuksia ja nuokin on asioita mitä voi treenata koulutuksen avulla. Olen kyllä huikean ylpeä Leevistä ja Leevin luonteesta. Uskon, että siihen on vaikuttanut myös se määrä rakkautta mitä Leevi saa. Sitä oikeasti rakastetaan ja Leevi varmasti tietää sen. 

Viime aikoina meidän arjessa ei ole kummempia tapahtunut. Parin viikon päästä olisi kuitenkin meillä edessä muutto. Muutamme poikaystäväni kanssa yhteen jolloin toivottavasti on enemmän aikaa tännekin kirjoitella kun jaamme Leevin lenkityksen jne. Muutamme ihanien ulkoilumahdollisuuksien viereen. Poikaystävän mukana muuttaa myös kolme kissaa, joten päästään myös seuraamaan miten heidän yhteiselo alkaa sujumaan. Onhan ne jo tavanneet toisensa monta kertaa, mutta yhdessä asuminen on eri asia. Mutta tästä sitten jatkossa. Muitakin postausideoita olisi, joten eiköhän viimeistään joulupyhien jälkeen/aikana ala postaukset lisääntymään taas.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Retki Nuuksion kansallispuistoon

Olen jo keväästä asti hinkunut lähtemään luontoon retkeilemään. Kuitenkin toisessa jalassa kipuileva plantaarifaskiitti on sen estänyt. Nyt kuitenkin uskallan sanoa, että se on jo paranemaan päin. Ei täysin parantunut, mutta kuitenkin jo parempi.

Tänään päätettiin poikaystävän kanssa lähteä Nuuksion kansallipuistoon. Päätettiin kävellä Klassarinkierros joka on noin 4 kilometriä. Mielestäni kuitenkin oli pidempi. Matkaan kului miltei kaksi tuntia, vaikka sen kummempia taukoja ei pidetty. Pari lyhyttä juomataukoa pidettiin vain.

Sää oli juuri sopiva. Suht pilvinen, asteita mukavat 5. Vaikka päällä ei kovin kummoista ollut, niin ihan huppari piti tarpeeksi lämpimänä kun koko ajan oli liikkeessä.

Päätimme jo alkuviikosta, että sään salliessa menisimme lauantaina luontoon. Katselin keskustelupalstoilta eri kansallispuistojen keskusteluita ja ihmisten kokemuksia. Moni sanoi Nuuksiosta, että on todella ruuhkainen ja moni vertasi sitä Mannerheimintien kävelykatuihin. Kuitenkin moni kommentti oli kesäisin kirjoitettu, joten olisiko nyt erilaista? No, jätimme auton parkkipaikalle jossa oli noin 10-15 autoa. Siitä kuitenkin lähti monta eri reittiä. Parkkipaikalla oli samaan aikaan toinen pariskunta, jotka olivat lähdössä pyöräilemään. Kuitenkin koko kaksituntisen kävelyn aikana vain noin neljä ihmistä tuli vastaan! Eli hyvin rauhassa saatiin kävellä.

Lyhyt juomatauko. Onneksi tuli ostettua tuo sisääntaitettava vesikuppi Leeville. On kyllä kätevä. 

Siinä se komeus istuu. Oli kyllä ihanaa (kuten aina) nähdä kun Leevi nauttii. Ei kyllä voitu kauheasti hidastella, kun Leevi piti huolen että mennään reipasta vauhtia. Harmi kun ei voitu päästää Leeviä vapaaksi, olisi varmaan juossut huimaa vauhtia! Nyt kun koira on tullut taloon, niin kyllä se paljon motivoi lähtemään ulos kodista. Tuskin olisin yhtä paljon nauttinut tuolla kävelemisestä kuin jos olisi ilman koiraa. Ja kuka tietää oltaisiinko menty lainkaan. Kun arkipäivisin Leevi on paljon yksin ja iltaisin sitten toki käydään lenkeillä, treenaillaan yms. niin viikonloppuisin on sitten kiva keksiä kaikenlaista tekemistä myös Leeville.

Ollaan jo poikaystävän kanssa mietitty, että ensi vuonna sitten mentäisiin ihan vaeltamaan pidemmäksi aikaa esimerkiksi Lappiin. Rinkat vaan selkään ja luontoon. Ennen sitä on onneksi aikaa vielä kasvattaa kuntoa ja enemmän käydä luontoretkillä.

Sitten olimmekin jo Klassarinkierroksen lopussa. Aika meni todella nopeasti ja yllättävän helposti tuo meni. Ei tullut semmoista fiilistä, että olisi ollut liian pitkä reitti. Vaikka tulikin pari jyrkkää mäkeä vastaan niin niistä kuitenkin selvittiin ja maasto oli muuten helppokulkuista. 

Ei varmastikaan jää viimeiseksi kerraksi ja ennen kovia pakkasia voisi katsoa jos vielä ehtisi käydä toisen reitin kävelemässä. Tai sitten ihan toiseen kansallispuistoon kävelemään. Nuuksion kansallispuistoon kun on lyhyt matka missä asutaan niin se oli looginen paikka mihin lähteä.

Uusia lempiblogeja

Pyysin melkein kuukausi sitten teitä linkkaamaan blogejanne ja niitä tulikin oikein mukavasti, melkein 30. Kävin jokaisen blogin läpi ja sieltä löytyikin muutamia uusia lempiblogeja jotka ehdottomasti lähtevät nyt lukulistalle. Kaikki blogit oli kivoja eikä mikään erottunut semmoisena blogina joka ei kiinnostaisi millään tavalla.

Tässä postauksessa esittelen muutaman blogin mistä pidin ja joita alan nyt seuraamaan. Nämä löytyvät myös jatkossa mun lukulistalta, joka löytyy myös tuosta oikealla olevasta palkista.

Käsky maalta

Käsky maalta-blogi kertoo melkein 2-vuotiaasta suomenlapinkoira Noppesta. Mielestäni tämä blogi muistuttaa hieman omaani, mistä siis tykkään. Pidän siitä että blogi ei kerro pelkästään harrastuksista; näyttelytuloksista tai agilityradoista vaan myös ihan arkiasioista. 

Koiria maalta

Tähän blogiin on kyllä panostettu. Paljon kuvia, videoita ja asiaa. Blogista löytyy myös neuvoja, koulutukseen liittyviä asioita, mielipidepostauksia ja DIY-juttuja. 

Noitarumpu ja yövilkka

Blogissa esiintyy kaksi suomenlapinkoiraa. Tietenkin ensin huomio kiinnittyi Leevin blogin banneriin joka oli päätynyt blogin uusimpaan postaukseen. Kiitos siitä vielä! Bannerista tykkäsin heti, upeita kuvia joita muutenkin blogissa on. Retkeilypostauksia oli mukava lukea, kun itsekin haluaisin jonnekin retkeilemään Leevin kanssa. 

Oivallinen koira

Nyt kun Leevi on jo yli vuoden ikäinen ja päässyt "pahimmasta" pentuiästä pois, niin on ihana lukea muiden pentuarjesta. Oiva on 8 kuukauden ikäinen kiinanharjakoira. Blogi kertoo juurikin Oivan kasvusta kunnon koirakansalaiseksi.

Loyal Companion

Blogissa esiintyy sekarotuinen Nelle omistajansa Tiinan kanssa. Blogi kertoo Nellen arjesta ja sisältää myös paljon mielenkiintoisia mielipidepostauksia.

Siinä ne olikin. Kiitos kaikille blogien linkkaajille. Ihanasti tuli lisää luettavaa! :) Kannattaa mennä katsomaan nuo muutkin linkatut blogit jos teitäkin kiinnostaa lisälukeminen, nämä viisi blogia oli vasta osa niistä. Nyt kuitenkin palaan hoivaamaan Leeviä jolta poistettiin hammas perjantaina. Kaikki meni hyvin ja tästä vielä lisää myöhemmin erillisessä postauksessa. Mukavaa loppuiltaa!

Pieni tuholainen nimeltä Leevi + ostoksia

Leevillä taitaa vähän tuo murkkuikä vähitellen alkaa. Viimeiset pari viikkoa Leevi on toivottanut mut tervetulleeksi kotiin sotkemalla. Onneksi tuhot on lähinnä koskeneet lehtiä ja muita papereita, jotka eivät olleet arvokkaita. Viimeksi sai osumaa Leevin lelulaatikko. Leevi oli hienosti tyhjentänyt lelunsa kasaan lattialle ja maistellut lelulaatikkoa jonka pohja oli puuta.

Ajattelin, että johtuisi tekemisen puutteesta joten lisäsin aivojumppaa meidän arki-iltojen rutiiniksi. Suosikiksi on noussut pyyhe/tyynyliina jonka kulmat sidon solmuun ja kaikkiin mahdollisiin piiloihin laitan nameja. Sen kanssa Leevi työskentelee jonkin aikaa, solmujen aukaisemiseenkin menee hetki.

Leevi ei ilmeisesti arvosta kotiruokaa

Tällä kertää vanha kouluvihko sekä meikkikirja saivat kyytiä

Torstaina aamulla sitten laitoin kaikki mahdolliset vihot ja kirjat piiloon. Mitä tekee Leevi? Heittää lelulaatikostaan kaikki lelut pois ja syö lelulaatikon puusta tehtyä pohjaa. Hohhoijaa... No, se lähti roskiin joten perjantaina töistä tullessa mietin mitäs tällä kertaa. Ei mitään! Onneksi tuo otus ei ole keksinyt huonekalujen tai esimerkiksi lattialistojen pureskelun ihanuutta, ja toivottavasti ei keksikään! 

Sitten täysin toiseen asiaan. Kerroin muutama postaus taaksepäin Leevin katkenneesta hampaasta. Kävimme viime viikolla eläinten hammaslääkärillä näyttämässä sitä. Ja nyt onkin perjantaille 10.10. klo 13 varattu aika hampaan poistoon. Toinen vaihtoehto olisi ollut juurihoito, mutta sitä olisi tarvittu ainakin kaksi kertaa. Hinta olisi ainakin tuplaantunut eikä hammasta ole muutenkaan paljoa jäljellä kun niin iso osa katkesi, joten päätimme että hammas on parempi poistaa. Leevi voi onneksi ilman sitä hyvin elää elämäänsä ja saamme kennelliitolta todistuksen esim. näyttelyitä varten, että hammas on poistettu trauman aiheuttamana eikä ole synnynnäinen vika. Otin perjantain vapaaksi töistä, joten voin sitten olla hoivaamassa pikkuista.

Tänään kävin myös Mustissa & Mirrissä. Tänäänhän on kansainvälinen eläinten päivä, joten sattumoisin siellä oli myös alennuksessa lelut: kolme lelua kahden hinnalla. Mun piti muutenkin ostaa Leeville lisää leluja, koska se tuppaa repimään ne heikoimmat melko nopeasti palasiksi. Ostoslistalla oli siis leluja, nameja, ruokaa sekä luita.

Tässä kaikki ostokset. Hinnaksi tuli vain alle 50 euroa, kun mulla oli yli 20 euron arvosta bonuksia.

Leluiksi valikoitui yhteensä neljä lelua. Vinkupallo on meillä ehdoton, Leevi voisi sillä leikkiä vaikka koko päivän. Mukaan tuli myös muutama muu vinkulelu. Tuon vaaleanpunaisen lelun annoin jo tänään ja Leevi herätti varmaan koko naapuruston huomion sillä leikkimisellä. 

Luita tuli ostettua myös. Oikealla olevia solmuluita en oo aikaisemmin ostanu. Annoin niistä yhden tänään Leeville ja meni kyllä kuin kuumille kiville! Nameina toimii aina hyvänä namina toiminut Natures menun herkut. Ja kyllä, niissä on kissan kuva. :) Ostan niitä kissojen puolelta. Aivan samaa tavaraa, mutta pienempiä!

Lopuksi sitten 4 kg ruokapussi Royal Caninin Medium Adultia. Ennen ollaan syöty Medium Juniorin, mutta nyt Leevi on jo yli vuoden joten on aika siirtyä tähän. Nyt siis alkaa Leevin tottuminen tähän, kun edellinen ruokapussi on loppumaisillaan. 

Huomenna on sitten tarkoitus mennä koirapuistoilemaan. Perustin Facebookissa ryhmän tuolle koirapuistolle missä käymme. Sinne on jo liittynyt monta kymmentä jäsentä ja siellä usein sovimme koiratreffejä puistoon. Nyt kuitenkin sovimme vakituisen koiratapaamisen aina kuukauden ekana sunnuntaina ja huomenna on sitten ensimmäinen iso koiratapaaminen. Toivottavasti saadaa mukavan suuri porukka kasaan. Koirapuistoilun jälkeen sitten lähdemme mun vanhempien luokse katsomaan heidän uutta asuntoa. Tänään ollaan enemmänkin vain rentoiltu sisällä. 

Vielä muuten ehditte linkata bloginne tuonne Linkkaa blogisi-postauksen kommentteihin. Ihanasti on tullu jo blogeja ja olen jo aloittanut niiden lukemisen. Oikein potentiaalisia blogeja löytyi joita varmasti jatkossakin seuraan. Ensi viikolla teen postauksen lemppariblogeistani, joten siihen asti vielä ehtii linkata! Ja muutenkin mielelläni luen teidän kommentteja, joten ruusut, risut, kysymykset, toivomukset ja kaikki muu on aina tervetullutta. :)