Katselin jo aiemmin tällä viikolla, että lauantaille on luvattu aurinkoista säätä. Ehdotin nopeasti poikaystävälle, että lähtisimme lauantaina ulkoilemaan. Kävimme Nuuksion kansallispuistossa viime syksynä, joten sinne päädyimme eilen, lauantainakin ulkoilemaan. Katselimme reittejä, jotka olisivat noin 6-8 kilometrin pituisia. Pelkästään Korpinkierros oli 7,2 kilometriä joka vastasi meidän toivomaa matkaa. Kuitenkin lähemmän tutkinnan jälkeen tuli ilmi, että Haukkalampi on suht ruuhkainen paikka joten päätettiin luoda meidän oma reitti. Ajoimme Kattila-nimiseen paikkaan, johon jätimme auton. Siitä lähti yhdysreitti kohti Haukankierrosta, jonka aioimme kiertää. Haukankierros on noin 4 kilometriä pitkä. Sitten tulisimme takaisin samaa yhdysreittiä.
Yhdysreitti ei ollut sinänsä polku metsässä vaan tuommoinen leveämpi tie. Välillä se oli myös lumen peitossa, mikä oli outoa kun aurinkokin niin paistoi ja lämpötila oli yli 10 asteen. Yhdysreitti oli pituudeltaan 2 kilometriä per suunta, joten laskujen mukaan matkaksi olisi tullut yhteensä noin 7,5 kilometriä.
Lopulta pääsimme Haukankierrokselle.
Pidimme lenkin aikana muutamia taukoja, yhden kerran kuitenkin istahdimme kalliolla alas ja joimme vettä ja söimme pähkinöitä, jotta jaksetaan vielä kävellä.
Ja matka jatkuu.
Kun pääsimme Haukkalammelle, oli siellä hirveästi porukkaa. Haukkalammelta lähtee monia reittejä ja siellä on myös pysäköintipaikat ja porukkaa oli kuin pienessä kylässä. Onneksi se oli vain läpikulkupaikka ja kun pääsimme taas Haukankierrokselle, saimme olla rauhassa. Reiteillä oli enemmän ihmisiä kuin mitä viimeksi oli, mutta silti saimme olla rauhassa ja ehkä noin 10-15 minuutin välein joku meni ohi. Olihan tuo kuitenkin odotettavissa kun niin kaunis sää oli.
Lopulta pääsimme takaisin yhdysreittiä, mutta se ei kuitenkaan ollut sama kuin mitä lähtiessä oli. Vain viimeinen kilometri oli samaa yhdysreittiä mitä aluksi kävelimme, mutta tämä taisi olla jokin kiertoreitti. Poikaystävälläni oli koko reissun ajan endomondo päällä, joka on ikäänkuin Sportstracker mutta gps:llä katsoo reittiäsi ja kertoo miten pitkä reitti on ja miten kauan siihen on mennyt aikaa.
Tuossa näkyykin meidän reitti ja muut tiedot. Ihan mukava lenkki siitä tuli. Lopussa jalat olivat kyllä väsyneet, mutta Leevi olisi varmaan vielä jaksanut. Yhden kerran kaaduin matkalla, mutta onneksi siitä en saanut kuin muutaman naarmun käteen muistoksi. Tuolla keskellä metsää ei haluaisi loukkaantuvan. GoPro-kamera oli toki myös matkassa ja tässä vielä lopuksi pieni kooste eilisestä reissusta (ja toki myös mun kaatuminen tallentui videolle).
Heippa pitkästä aikaa! Blogissa on ollut pientä taukoa, osittain johtunut siitä kun polvea on paranneltu eikä tässä paljon mitään erikoista ole tapahtunutkaan. Nyt kuitenkin pääsiäisen takia tuli pari ylimääräistä vapaapäivää, niin on aikaa päivittää blogia ja kertoa kuulumisia. Polvi on nyt aikalailla parantunut, en enää kävele kyynersauvoilla. Fyssarilla pitäisi varmaan käydä vielä kuntoutumassa ja katsomassa mitä tuolle polvelle voisi tehdä, että parhaan mukaan estetään tuota tapahtumasta uudelleen. Nyt kuitenkin kuulumisiin. Kuten sanoin, ei mitään erikoista ole tapahtunut. Pellolla olemme käyneet viikottain, nähdään mahdollisimman paljon koirakavereita... Tässä kuitenkin kuvien kera kuulumisia.
Leevi oli yökylässä kaverini luona, jolla on myös staffityttö Lilli. Varoittelin kaveriani siitä, että Leevin kanssa on varmasti vaikea lenkkeillä toisen koiran kanssa, koska Leevi on niin leikkisä. Alussa olikin hankaluuksia, mutta kun Leevi ja Lilli pääsivät riehumaan vapaana metsässä niin Leevikin sai energiaansa purettua ja tämän jälkeen hihnalenkkikin sujui paremmin. Mietin myös Leevin merkkailua toisessa koirakodissa. Viimeksi kun oltiin Leevin kanssa koirakodissa, Leevi oli noin 8 kuukauden ikäinen ja pissaili joka paikkaan. Nyt ei merkkaillut ollenkaan sisälle, jee! Haettuani seuraavana päivänä Leevin, oli kyllä hyvin väsynyt ja kotiin tullessa meni suoraan nukkumaan. Oli kyllä varmasti ollut kivaa. Huomenna maanantaina meillä on tämän saman kaverin kanssa suunnitelmissa mennä koirien kanssa pellolle.
Kävimme myös pitkästä aikaa koirapuistossa Leevin kanssa, kun oli niin kaunis ja aurinkoinen päivä. Leevin paras koirakaveri Sussi oli toki mukana leikeissä.
Leevi ja Laku-kissa tulevat suht hyvin toimeen, eivät nyt parhaita ystäviä ole mutta sietävät toisiaan koko ajan paremmin. Joskus Lakulla menee hermot Leeviin ja osoittaa sen sitten, mutta onneksi yksi asia yhdistää näitä kahta poikaa ja se on ruoka. Kun ruokaa on saatavilla niin näistä kahdesta tulee ylimmät ystävät, kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy. Toinen kissamme Luna on myös rohkaistunut enemmän ja uskaltaa liikkua jo suht hyvin asunnossa vapaasti. Jos Leevi kuitenkin tulee liian lähelle niin sähähtää kyllä, mutta ei ole mielestäni ikinä kuitenkaan läppäissyt Leeviä. Se kyllä auttaa, että Leevi tietää kissojen olevan pomoja. Mietinnässä on myös seuraavan koiranäyttelyn ajankohta. Ainakin toukokuussa Leevin kasvattaja pitää kasvattipäivät näyttelyn yhteydessä joten ehkäpä sinne yritämme päästä. :)
