Leevillä oli syntymäpäivä lauantaina 29.8. ja vietettiin se mökillä. Synttärikakku toki oli pakko tehdä; jauhelihaa, maksalaatikkoa, raejuustoa sekä tottakai pari nakkia.
Onneksi päästiin viettämään koko viikonloppu mökkeilemässä, joten Leevi sai viettää synttärinsä lempipaikassaan. Leevistä huomaa myös, että ehkä hieman rauhoittumista on havaittavissa. Ei enää lähde omille seikkailuilleen mökillä ollessa ja pysyy paremmin pihalla ja tulee aina kutsusta luokse. Ei ole siis tarvinnut enää pelätä, että tuo hulivili lähtisi naapureita tervehtimään. Hirveän nopeasti nämä kaksi vuotta on mennyt. Leevistä on tullut niin tärkeä perheenjäsen ja rakas ystävä mulle, etten voisi kuvitella enää elämää ilman sitä. Jollain lailla pelottavaa, että vuodet kuluu näin nopeasti ja kohta Leevi onkin jo vanha. GoPro oli matkassa ja otettiin videota. Alla siis pieni kooste mökkeilystä.
Viikon päästä meitä odottaakin Leevin toinen koiranäyttely Porvoossa. Hieman taas jännittää miten Leevi pärjää ja onko sen käytös ollenkaan parantunut tässä vuoden aikana. Varmasti tulee vetämään ja innostumaan, mutta toivottavasti kehässä pystyy rauhoittumaan. Pitää vielä ensi viikon aikana harjoitella seisomista ja hihnassa juoksemista. Seuraavana päivänä maanantaina 14.9. meillä onkin sitten muutto uuteen kotiin. Ihanaa!
Olimme Repoveden kansallispuistossa yhden yön retkellä 13.-14.6.2015. Olimme poikaystäväni sekä ystäväpariskunnan kanssa retkeilemässä ja toki Leevikin pääsi mukaan. Kiersimme omia reittejämme, matkaa tuli yhteensä 12 kilometriä. Ensimmäisenä päivänä 8 kilometriä ja toisena neljä. Tarkoituksena oli kävellä enemmän, mutta retken rankkuus yllätti sekä jalkaani tuli iso rakko. Mukanamme oli painavat rinkat, jotka teki retkestä ja mäkien kiipeämisestä fyysisesti rankkaa. Tuntui kyllä selvästi rankemmalta ja pidemmältä retkeltä kuin 12 kilometriä.
Retkemme alussa oli Lapinsalmen riippusilta. Riippusilta on suositun Ketunlenkin alussa, joten siellä joutui hetken odottaa. Riippusilta oli Leevin ensimmäinen, mutta se ei Leeviä hidastellut. Leevin kanssa on helppo mennä uusiin paikkoihin ja kokeilla uutta, koska on niin reipas koira. Ei pelästy helposti eikä arkaile. Riippusilta kuitenkin heiluikin jonkin verran, mutta silti Leevi reipasteli sillan yli vaivatta.
Leevillä oli mukana oma retkireppu, joka ilmeisesti välillä kutitti kun muutaman kerran sai tämmösiä "kohtauksia". :D
Muutaman kilometrin jälkeen pidettiin ensimmäinen ruokatauko. Ruokaa tehtiin trangioilla.
Jäimme yöksi Karhulahteen. Siellä onneksi oli vain meidän lisäksi toinen seurue, joilla myös pari koiraa. Onneksi he yöpyivät vähän sivummalla, joten saatiin olla hyvin rauhassa. Toista yöpymispaikkaa myös harkittiin, mutta onneksi tänne asti käveltiin koska siellä toisessa paikassa oli kauheasti väkeä.
Illalla tuli vain juteltua ja grillailtua. Painuimme suht aikaisin nukkumaan, kun piti herätä aikaisin. Telttailu ei kyllä osoittanut ainakaan vielä minun jutuksi. Unta en saanut millään. Itse olen huono nukkuja ja kun maa/patja on kova, tyyny on kasa omia vaatteita mytyssä sekä toisella puolella on kuorsaava mies ja toisella puolella selällään makaava koira, ei siinä oikein nukutuksi saanut. Toinen päivä menikin alle tunnin unilla ja onneksi sain olla ajomatkan kotiin matkustajana ja matka meni nukkuen. Retki oli hyvin onnistunut, vaikka ensin ajattelimmekin tehdä paljon pidemmän reissun. Rinkan paino kyllä yllätti kunnolla, ei siinä kauhean pitkiä ja jyrkkiä mäkejä jaksanut. Leevi olisi varmasti jaksanut vielä jatkaa. Ihmisiä oli vain alussa aika paljon, mutta Ketunlenkki onkin hyvin suosittu. Siitä päästyämme saimme olla suht rauhassa. GoPro oli toki matkassa ja tuli hieman videotakin otettu. Tässä parhaat palat:
Sitten vielä vähän koiranäyttelyistä. Ilmoitin Leevin Porvoon koiranäyttelyyn 13.9. Siellä käytiin myös viime vuonna. Saas nähdä miten Leevi käyttäytyy tällä kertaa.
Toinen uutinen on se, että ostimme poikaystäväni kanssa paritalon. Muutto on näillä näkymin juurikin syyskuussa. Parvekkeet jäävät nyt ihanasti menneisyyteen, koska vihdoin saadaan se kauan kaipaani oma piha. Leevi varmasti myös tykkää.
Katselin jo aiemmin tällä viikolla, että lauantaille on luvattu aurinkoista säätä. Ehdotin nopeasti poikaystävälle, että lähtisimme lauantaina ulkoilemaan. Kävimme Nuuksion kansallispuistossa viime syksynä, joten sinne päädyimme eilen, lauantainakin ulkoilemaan. Katselimme reittejä, jotka olisivat noin 6-8 kilometrin pituisia. Pelkästään Korpinkierros oli 7,2 kilometriä joka vastasi meidän toivomaa matkaa. Kuitenkin lähemmän tutkinnan jälkeen tuli ilmi, että Haukkalampi on suht ruuhkainen paikka joten päätettiin luoda meidän oma reitti. Ajoimme Kattila-nimiseen paikkaan, johon jätimme auton. Siitä lähti yhdysreitti kohti Haukankierrosta, jonka aioimme kiertää. Haukankierros on noin 4 kilometriä pitkä. Sitten tulisimme takaisin samaa yhdysreittiä.
Yhdysreitti ei ollut sinänsä polku metsässä vaan tuommoinen leveämpi tie. Välillä se oli myös lumen peitossa, mikä oli outoa kun aurinkokin niin paistoi ja lämpötila oli yli 10 asteen. Yhdysreitti oli pituudeltaan 2 kilometriä per suunta, joten laskujen mukaan matkaksi olisi tullut yhteensä noin 7,5 kilometriä.
Lopulta pääsimme Haukankierrokselle.
Pidimme lenkin aikana muutamia taukoja, yhden kerran kuitenkin istahdimme kalliolla alas ja joimme vettä ja söimme pähkinöitä, jotta jaksetaan vielä kävellä.
Ja matka jatkuu.
Kun pääsimme Haukkalammelle, oli siellä hirveästi porukkaa. Haukkalammelta lähtee monia reittejä ja siellä on myös pysäköintipaikat ja porukkaa oli kuin pienessä kylässä. Onneksi se oli vain läpikulkupaikka ja kun pääsimme taas Haukankierrokselle, saimme olla rauhassa. Reiteillä oli enemmän ihmisiä kuin mitä viimeksi oli, mutta silti saimme olla rauhassa ja ehkä noin 10-15 minuutin välein joku meni ohi. Olihan tuo kuitenkin odotettavissa kun niin kaunis sää oli.
Lopulta pääsimme takaisin yhdysreittiä, mutta se ei kuitenkaan ollut sama kuin mitä lähtiessä oli. Vain viimeinen kilometri oli samaa yhdysreittiä mitä aluksi kävelimme, mutta tämä taisi olla jokin kiertoreitti. Poikaystävälläni oli koko reissun ajan endomondo päällä, joka on ikäänkuin Sportstracker mutta gps:llä katsoo reittiäsi ja kertoo miten pitkä reitti on ja miten kauan siihen on mennyt aikaa.
Tuossa näkyykin meidän reitti ja muut tiedot. Ihan mukava lenkki siitä tuli. Lopussa jalat olivat kyllä väsyneet, mutta Leevi olisi varmaan vielä jaksanut. Yhden kerran kaaduin matkalla, mutta onneksi siitä en saanut kuin muutaman naarmun käteen muistoksi. Tuolla keskellä metsää ei haluaisi loukkaantuvan. GoPro-kamera oli toki myös matkassa ja tässä vielä lopuksi pieni kooste eilisestä reissusta (ja toki myös mun kaatuminen tallentui videolle).
Viimein pääsimme Leevin kanssa ohitustreeneihin mukaan. Olin keskiviikon kotona flunssan kourissa, mutta illemmalla piti käydä muutenkin itse lenkillä koiran kanssa, joten kun nuo treenit järjestettiin tässä aivan lähellä, päätinpä mennä sitä kautta kun olokin jo helpotti. Treenit järjestimme Facebook ryhmän kautta, joten oli täysin ilmainen ja sinne sai tulla kuka vain joka kaipaa harjoitusta koirien ohitusten kanssa. Itse sai päättää mikä on paras etäisyys ja omaan tahtiin voi treenailla sekä tulla ja lähteä kun sopii. Aika kätevää, eikö? Meitä oli paikalla yhteensä noin kuusi ihmistä koirineen. Leevi tiesi heti alussa, että nyt on jotain tekeillä ja innostui jo ennen kentälle saapumista. Toiset olivat kentällä jo hieman lähempänä toisiaan, ilmeisesti enemmän treenanneena. Me aloitimme kentän laidalta pikku hiljaa ja hetken päästä menimme lähemmäs. Emme kuitenkaan menneet kovinkaan lähelle, koska ei kannata heti ensimmäisellä kerralla edetä liian nopeasti. Enimmäkseen pyysin Leeviä istumaan ja pitämään katsekontaktin. Jos Leevi yritti katsoa muita koiria, menin eteen. Välillä yritimme myös kävellä, mutta siitä yleensä Leevi innostui. Ensimmäiseksi kerraksi Leevi pärjäsi mielestä hyvin, vinkui kyllä paljon ja välillä halusi kovastikin tervehtiä muita koiria mutta välillä myös hienosti keskittyi minuun ja herkkuihin. Tässä kuitenkin seuraavalle kerralle muistettavaa:
Uusia namupaloja kokeiluun!
Enemmän kehuja!
Innostavampi ote koulutukseen ja Leevin kannustaminen keskittymään minuun!
En anna Leevin ollenkaan keskittyä muihin koiriin vaan heti yritän saada huomion itseeni!
Naksuttimen ottaminen mukaan!
Kuten otsikko kuitenkin kertoo, kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten piti. Tämä ei kuitenkaan liity ohitustreeneihin vaikka siellä tapahtuikin. Olimme lähdössä treeneistä vajaan tunnin harjoittelun jälkeen. Samalla lähti toinenkin koira omistajansa kanssa jotka kävelivät takanamme. Leevi jäi taakseni haistelemaan ja sanoin "mennään!" jotta Leevi ei keskittyisi takana kävelevään koiraan. En tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä Leevi törmää kovalla vauhdilla mun jalkoihin takaapäin ja tunnen kuinka mun polvi menee sijoiltaan ja takaisin paikoilleen eli ns. muljahtaa! Auts!! Takana oleva koiranomistaja kyselee vointia ja kerron, että minulla on polvivika, joten polvi on ennenkin mennyt sijoiltaan mutta ei ole pitkään aikaan mennyt enkä muistanut kuinka paljon kipua se tuottaa. Rupesin sitten kivusta itkemään ja yritin hengittää rauhallisesti kivun läpi. Tämä koiranomistaja onneksi tarjoutui auttamaan ja vei oman koiransa ensin pois ja tuli sitten ottamaan Leevin minulta ja saattoi autolle.
Pääsin onneksi kotiin asti, jossa sitten kylmähoitoa polvelle. Seuraavana aamuna, eli eilen torstaina, heräsin ja polvi oli edelleen hyvin kipeä. Ääneen sanoin poikaystävällenikin, että en muistanut sen olleen ennen näin kipeä muljahtamisen jälkeen. No, puhelua pomolle että tämä lähtee nyt lääkärille ja niin tein. Päivystävä sairaanhoitaja ohjasi traumalääkärille jolta matka kulkeutui röntgeniin.
Tuomio tuli sitten seuraavanlaisesti:
Traumalääkärin diagnoosi: polvilumpion sijoiltaanmeno. Röntgenin mukaan ei ole palautunut täysin paikoilleen vielä.
No, eipä ihme että on kipeä kun on edelleen sijoiltaan. Eihän se kokonaan sijoiltaan ole, kyse siis muutamista milleistä, mutta siltikin ei palautunut paikoilleen kuten ennen. Sain sitten kyynärsauvat kahdeksi viikoksi käyttöön sekä lähetteen fysioterapeutille kuntoukseen. Nyt sitten tyssäsi minun liikunnat ja aktiviteetit hetkeksi tämän takia. Ei vain voi mitään... Harmittaa kyllä vietävästi. Nyt kun on hyvin avuton kävelemisessä ja tavaroiden kantamisessa, ymmärtää miten ihanaa se onkaan kävellä reippaasti ja olla kaksi vapaata kättä. Mutta näillä mennään nyt hetki, kunnes polvi paranee. Mullahan oli GoPro-kamera päällä treenien aikana joten alla materiaalia treeneistä. Video on hieman pimeä ajoittain mitä hieman arvelinkin, mutta toivottavasti saatte videosta selvää. Ja myös tuo mun "tapaturma" tuli napattua videolle sattumalta, joten se nähdään tai oikeastaan kuullaan videon lopussa. Ei huolta, siinä ei näy mitään ällöä vaan oikeastaan vain kuulee minun kiroiluni ja itkemisen. Juuri näitä hetkiä halusinkin muistoksi...
Jos haluatte videon isompana, niin videon otsikkoa painamalla pääsette Youtubeen josta saatte enemmän kokovaihtoehtoja.
Tällä kertaa hieman erilainen postaus, nimittäin kuulumiset videolla. Kävin testauttamassa uuden GoPro-kamerani eilen pellolla ollessa Leevin kanssa. Materiaalia tuli koko lenkin verran eli melkein tunnin, joten editoin turhat pois ja jäljelle jäi 10 minuutin video. Videolla näkyy ihan vain meidän lenkkeilyä mutta loppua kohden kerron vähän kuulumisia ja ihan lopussa näkyy myös yhden koiran ohitus ja millä mallilla se nyt on. Tämmöisiä GoPro-videoita tulee varmasti lisää, sen verran helppoa tuo käyttö on ja mukavia muistoja samalla. Kertokaahan mikäli tykkäätte tämmöisistä videopostauksista, joko kommentoiden tai tykkäämällä tästä postauksesta alla olevan Pikapalaute-osion avulla. Ja nyt kun opin editoimaan videoita, niin joku päivä pitää toteuttaa vihdoin ja viimein se Leevin päivä videolla-postaus.
Mikäli tämä blogin video on liian pieni ja koko näytöllä oleva video liian suuri, painakaa videossa ylhäällä olevaa otsikkoa niin pääsette Youtubeen jossa enemmän kokovaihtoehtoja.
Kävimme lauantaina Leevin kanssa peltolenkillä, kuten on lauantaisin ollut tapana. Otin järkkärikamerani mukaan aikomuksena ottaa kuvia ja niitähän otettiin.
Sää oli juuri sopiva, hieman pakkasta ja lunta maassa. Aurinko ei kovin paistanut, mutta ei se menoa haitannut. Meidän asunnon lähellä on paljon peltoa, johon olen täysin rakastunut. Aina kun olemme sinne menneet, ei pelloilla ole muita ollut, mitä sinänsä ihmettelen kun luulisi muidenkin koiraihmisten siellä käyvän koiriensa kanssa. Mutta en minä valita kun saadaan siellä rauhassa olla.
Mukana oli tottakai Leevin lempparilelu, eli pallo. Maailmassa ei ole paljoa muuta mistä Leevi olisi niin innoissaan, kuin pallot.
Leevin luoksetulo on nyt parantunut todella paljon. Tälläkin peltoreissulla meni viereisellä polulla vapaana oleva koira omistajansa kanssa, enkä heitä heti huomannut. Huomasin vasta sitten, kun Leevi jo alkoi juosta koiraa kohti. Huusin "tänne" ja Leevi kääntyi ja juoksi luokseni. Kyllä sai paljon kehuja tuon jälkeen, kun yleensä korvat häviää kun muita koiria on lähellä.
Leevi oli hyvin kiinnostunut harakasta, joka hengaili puussa. Yritti sen kanssa tehdä tuttavuutta ja kannustaa leikkiin, mutta harakka ei ollut kiinnostunut ollenkaan.
Huomenna meillä on aikomus mennä ohitustreeneihin, mitkä on ihan vain Facebookin ryhmän kautta sovittu. On siis ihan ilmainen treeni johon kaikki ohitusharjoitusta tarvitsevat saa tulla.
Ostin juuri itselleni GoPro kameran jolla aikomus olisi kuvailla myös Leevin kanssa. Ostin heti GoPron koiravaljaat sekä pääkiinnikkeet. Kyseessä on siis actionkamera, joka on pieni ja kevyt ja sen voi kiinnittää useisiin eri alustoihin ja telineisiin. Ajattelin huomenna kokeilla jos sillä saisi jotain materiaalia ohitustreeneistä, jos vain ei tule liian pimeätä videota.
