Jälleen hieman jänskätti miten menisi ja miten Leevi käyttäytyisi, mutta nykyään sitä jotenkin luottaa enemmän koiraansa ja tietää joka tapauksessa kaiken menevän hyvin.
Aikataulu oli hieman jäljessä, joten odottelimme rakennuksen ulkopuolella vuoroamme. Tarkastukseen mentiin koira kerrallaan, jotta jokainen saisi rauhassa olla. Kun lopulta päästiin sisälle, oli siellä hieman enemmän ihmisiä kun oletin, noin kymmenen. Katsojia taisi olla muutama, ja loput sitten järjestäjiä tai muita avustajia.
Ensiksi tuomari ja avustaja otti kontaktia Leevin kanssa, yrittivät mitata pituuden mutta se ei onnistunut Leevin innostuksen takia. Mentiinkin ensiksi ulos katsomaan Leevin liikehdintää. Leevin kanssa juostiin ympyrää kuten näyttelyissä ja myös tuomari ja avustaja halusivat juoksuttaa Leeviä. Tuomari heti kehui Leevin avoimmuutta, ja ettei hätkähdä uusista ihmisistä tai kun muut ihmiset antavat käskyä.
Avustaja otti Leevistä kuvan ja sitten alkoikin jo sataa, joten menimme sisälle. Sisällä Leevi aseteltiin pöydän päälle ja tuomari ja avustaja kävivät jalostustarkastuksen kohdat läpi yksitellen. Leevi antoi ihmisten hienosti käsitellä itseään ja taisi antaa pari pusuakin. Tuomari kehuikin jälleen, että Leeville voi oikeastaan tehdä mitä vain ilman että siitä hätkähtää.
Lopuksi saimme paperisen arvostelun sekä viime vuoden viimeisessä Lapinkoira-lehdessä oli myös Leevin arvostelu. Kokemus oli oikein miellyttävä ja oli mielenkiintoista kuulla ammattilaisen arvio Leevistä. Terveystarkistukseen ollaan menossa kanssa kun hyvä ajankohta osuu kohdalle. Myös luonnetesteihin haluan mennä Leevin kanssa. Sen luonnetta kun on kehuttu aina niin paljon.
