Vuoden 2014 tavoitteet

Olin miettiny tämän kirjoittamista jo aiemmin ja taisin tehdä tästä luonnoksenkin, mutta jotenkin se sitten jäi tekemättä kokonaan. En tiennyt kiinnostaisiko nämä ketään, mutta äänestyksen perusteella tästä halusitte mun eniten kirjoittavan joten tässä tulee. :)

Vuoden 2014 tavoitteet

• Terveys. Todella tärkeä tavoite tälle vuodelle kuten muillekin on tottakai pitää Leevi mahdollisimman terveenä. Kaikkea ei tietenkään voi välttää, mutta mitä vain voin itse tehdä Leevin terveyden edistämiseksi niin sen teen. Tähän kuuluu esimerkiksi se, ettei pääruoan laadusta lipsuta eikä markettiruokiin kajota. Myös sopiva määrä monipuolista liikuntaa sekä aktivointia on tärkeätä.
• Onnellisuus. Edelliseen liittyen haluan myös varmistaa, että Leevi on onnellinen. Annan Leeville oikean määrän rakkautta ja hellää kuria. Haluan näyttää, että Leevi on todellakin perheenjäsen ja todella tärkeä osa mun elämää. Haluan sen tietävän, että voi aina muhun luottaa enkä ole menossa mihinkään. 

• Sisäsiisteys. Vuoden 2014 aikana haluan Leevin oppivan täysin sisäsiistiksi. Pieniä vahinkoja toki voi vielä sattua, mutta haluan Leevin ymmärtävän, että tarpeet tehdään ulos.
• Yksinolo. Olen tässä parin viikon sisällä saanut naapureilta kuulla, että Leevi välillä haukkuu yksinollessaan. Tätä rupeamme nyt harjoittelemaan ja toivottavasti pääsemme tuosta haukkumisesta eroon tämän vuoden aikana. 
• Hihnakäyttäytyminen. Minulla Leevi osaa jo hyvin käyttäytyä hihnassa ja olla vetämättä. Kuitenkin usein kun toinen henkilö kävelee Leevin kanssa, vetää Leevi usein. Myös kun useampi ihminen kuin yksi on mukana kävelyllä, Leevi usein vetää. Tähän pitää nyt kiinnittää huomiota ja harjoitella enemmän. Myös ohitusten kanssa harjoitukset jatkuvat. Ihmisten ohituksessa onnistumisia tulee vähän väliä, harjoitukset tuottavat siis tulosta. Harjoitusta siis vain. Koirien ohitukset tulevat vielä olemaan vaikeita ja toivottavasti tämän vuoden aikana tässäkin on jo parannusta näkyvissä.
• Ihmisten ja koirien tervehtiminen. Leevi on hyvin avoin ja reipas pentu. Se innostuu helposti ihmisiä ja koiria tervehtiessään. Tätä tulisikin harjoitella. Kotiin kun tulee vieras tai menemme kyläilemään, osaa Leevi suht nopeasti jo rauhoittua. Kuitenkin muulloin innostuu Leevi kovin eikä kontaktia saa. Kontaktia siis tulisi harjoitella paljon tämän vuoden aikana ja paljon myös häiriötekijöiden ympäröimänä.
• Vanhojen käskyjen vahvistaminen. Jo opittuja käskyjä tulisi joskus harjoitella ja muistuttaa mieleen.
• Uusien käskyjen opettaminen. Tämän vuoden aikana haluaisin opetella Leevin kanssa seuraamista, sivullemenoa, pysähtymistä liikkeestä ja jotain muuta pientä temppua esimerkiksi takatassuilla istumista.

Tässähän näitä tavoitteita onkin jo mukavasti. En odota, että nämä kaikki olisi täydellisesti handlassa vuoden lopussa mutta toivon ainakin jonkinlaista edistystä kaikessa. Vuoden lopussa sitten näkee miten ollaan edistytty ja mitkä on jälleen ensi vuoden tavoitteet. Onko teillä mitään tavoitteita tälle vuodelle?

Äänestyksen tulokset

Kiitos kaikille äänestäjille. Ääniä tuli oikein mukavat 13 kappaletta. Ajattelin kirjoittaa kolmesta eniten ääniä saaneesta aiheesta. Eniten ääniä sai "Vuoden 2014 tavoitteet"-postaus. Siitä aion kirjoittaa ensin. Aion myös tehdä "Leevin päivä kuvina"- postauksen sekä "Leevin päivä videolla"-postauksen. Yritän nämä kaksi postausta tehdä mahdollisimman erilaisina päivinä, jottei toistaisi samaa. Pitää myös miettiä miten toteutan tuon videopostauksen, koska pitäisi sitten monta videoklippiä saada yhteen videoon enkä sitä ole ikinä tehnyt. Saa siis nähdä minkälainen video sieltä tuleekaan. :)

Eräs lukija myös kommentissaan ilmaisi kiinnostuksen kuulla miksi valitsin juuri suomenlapinkoiran. Enköhän siitäkin joskus kirjoita jotain. :) Muutenkin jos joskus tulee mieleen jotain mistä haluatte mun kertovan niin vinkatkaa toki!

Itse olen vielä flunssan kourissa ja sain huomiseksi vielä saikkua. Huomenna kuitenkin sovimme Sussin ja omistajansa kanssa koirapuistotreffit. Itse voin vain istua tai seistä lämpimissä vaatteissa ja Leevi saa purkaa energiaansa. Edellisistä onkin jo yli kaksi viikkoa, joten Leevi pääsee pitkästä aikaa taas leikkimään ja varmasti vetää koko matkan koirapuistoon innoissaan. Leevi kyllä tietää kun ollaan lähellä koirapuistoa eikä siinä vaiheessa enää mitkään herkut tai muut kiinnosta vaan se, että mahdollisimman pian pääsee puistoon. :D

Kaikille kuitenkin mukavaa viikon alkua. Pitäkäähän itsenne terveinä! :)

Sairastellaan yhdessä

Siitä onkin taas hieman aikaa kun viimeksi oon kirjoitellu. Leevi sairastu tuon viime kirjoituksen jälkeen melko nopeasti kennelyskään ja sen kanssa oltiin sitten kotosalla paljon. Onneksi meni muutamassa päivässä ohi, mutta nyt vielä joudutaan olemaan kotosalla kun yskä voi vielä tarttua muihin koiriin vaikka oireita ei olekaan. Ensi viikolla voi olla jo turvallista palata edelliseen rytmiin. Leevistä ainakin huomaa, että energiaa on nyt enemmän ja selvästi kaipaa leikkikavereita. No, vielä viikko ja sitten pääsee taas leikkimään. Koirapuistoilussa on aina se riski, että siellä pöpöt liikkuu, mutta kyllä me siellä edelleen käydään kun Leevi niin tykkää ja on hyvää sosiaalistumista. 

Kun Leevi ei oo voinu yskän takia liikkua paljon nii ollaan nyt keskitytty aivojumppaan. Eli harjoiteltu käskyjä, namien etsintää ja sitten ostin jälleen uuden aktivointilelun Leeville. Tätä suositeltiin Musti & Mirrissä, koska tähän ei koira kyllästy koska se tuottaa aina vähän haastetta. Leevi kyllä tykkää tästä hirmuisesti ja joskus myös laitan iltaruoan tuohon joten saa tehdä vähän työtä ruokansa eteen. :) 

Nyt sitten tällä viikolla itse sairastuin flunssaan, great. Mä en kovin usein sairasta *koputtaa puuta*, joten en edes muistanut kuinka ärsyttävää tää on. Nyt Leevi ei oikeasti saa kunnolla energiaansa purettua, kun en pysty pitkiä lenkkejä tekemään. Pitää siis sisällä heitellä sohvalta palloa ja piilotella niitä juustoja. En jaksa odottaa kun itse paranen tästä flunssasta ja Leevin kanssa päästään taas koirapuistoon.

Nyt kun oon ollu kipeenä niin oon huomannu, kuinka oikeasti koirat aistii sen omistajassaan. Leevi hakeutuu lähelle ja tulee usein katsomaan mitäs se mamma aivastelee. Onneksi ainakin tähän asti on paljon nukkunut mun kanssa, eikä ainakaan vielä hyppele seinillä. Kaveri kyllä tänään kävi mun puolesta viemässä Leevin pidemmälle lenkille, onneksi on ihania ihmisiä lähellä. :)

Oon tuohon oikealle sivupalkkiin laittanu äänestyksen, missä voitte äänestää muutamasta vaihdoehdosta, että mistä haluatte mun kirjoittavan. Äänestys umpeutuu huomenna, joten muistakaa äänestää. :)

Koirakavereita ja ostoksia

Tänään käytiin jälleen Leevin kanssa koirapuistoilemassa. Nyt tosin käytiin ennestään tuntemattomassa koirapuistossa johon on 5 minuutin automatka. Sovittiin uuden koiratuttavuuden ja omistajan kanssa sinne leikkitreffit tänään klo 10.30. 

Tässä koirapuistossa oli eri puolet isoille ja pienille koirille. Puistossa oli vain isojen puolella yksi omistaja koiransa kanssa, joten menimme sinne. Vaikka Leevi ei olekaan vielä kovin iso niin myöhemmin pienien puolelle meni muun muassa pomeranian, chihuahua ja muita todella pikkuisia rotuja joten ei Leevi sinne olisi kuulunut. Leevi on muutenkin kovin leikkisä ja rohkea, joten pikkuiset olisivat varmaan hieman säikähtäneet. 

Suht nopeasti kuitenkin alkoi tulla lisää koiria. Kukaan ei kuitenkaan kovin antanut Leeville vastakaikua leikin merkeissä. Lopulta kuitenkin treffikoiramme Frodo ja omistajansa saapuivat ja Leevi pääsi leikkimään vaikka Frodokin kaipasi hetken lämmittelyä. :)

Frodo

 

Sitten lähdettiinki kävelemään kohti autoa. Piti siinä välissä vielä ottaa kuva poitsusta. :)

Oon tehny kans erilaisia ostoksia Mustissa ja Mirrissä. Sinne ei oikeesti kannata mennä. Arvaatteko miksi? Koska sinne menessä ostaa aina jotain ylimääräistä mitä ei ollut aikomus ostaa. Monet kerrat oon myös menny sinne aikeena ostaa jotain, mutta lähteny sitten ostettua kaikkea muuta ja unohtaen juuri sen asian ostaa miksi sinne meninkin. Vaarallinen tuo paikka.

Viime kerralla kuitenkin ostin paljon hyödyllisiä asioita. Okei, yksi suht turha lelu tuli ostettua joita Leevillä riittää vaikka kuinka mutta kun oli pakko... 

Oon myös ettinyt tässä jonkinlaista koulutusnamia mikä olisi vastustamaton Leeville. Kyselin sitten myyjältä neuvoa ja hän suositteli seuraavia:

Näitä voi pistää pieniksi paloiksi ja nämä sisältää muun muassa ankkaa. Testaukseen menee!

Myyjä suositteli myös noita. Itse en kovin innostunut, mutta rasian avattua ei noi ollukaa nii ällöjä. Haju on toki melko voimakas, mutta kyllä nämä Leeville kelpasi hetken epäilemisen jälkeen. Nämäkin menee testaukseen. :)

Ostin myös poronkorvia joita Leevi tykkää pureskella. Näitä yleensä jätän yhden Leeville yksinollessaan ja ottaa kyllä heti suuhunsa ja menee sitä pureskelemaan sohvalle ja ei huomaa edes kun lähden.

Ostin myös pitkään haaveilemani aktivointilelun Leeville. Tämän kanssa leikittiin Leevin kanssa pari kertaa ja nyt se jo osaa helposti tuon pelin ratkaista. Fiksu poika kyllä on ja nyt sitten pitää ostaa vähän haastavampi että aivojumppaa riittää vähän pidemmäksi aikaa. :) Alla vielä videota kun Leevi "leikkii" tämän lelun kanssa.

Leikkihetki kotona

Tänään Leevi pääsi pitkästä aikaa leikkimään staffityttö Lillin kanssa. Lillin kanssa ovat aikasemmin kerran leikkineet. Lilli on hieman hitaasti lämpenevää sorttia ja välillä joutuu käskyttämään leikkisää Leeviä. Kuitenkin hetken lämmittelyn jälkeen alkoi näiden kahden mukavat leikit. :)

Lillillä on kivaa ja Leevillä on juomatauko.

 Aika meni hujauksessa ja yhtäkkiä olikin mennyt pari tuntia ohi ja koiratkin näyttivät siltä, että väsymys painoi päälle. 

Huomenna meillä on taas koirapuistotreffit Loki-pennun kanssa. Se on kuitenkin illalla joten tuskin kameraa otan mukaan ja ajattelin nyt seuraavaksi postailla vähän meidän treenihetkistä Leevin kanssa. :)

Leevi 6 kuukautta

Kuusi kuukautta on kulunut jo siitä, että Leevi syntyi. Leevi syntyi 29. elokuuta 2013 ja koska helmikuussa on vain 28 päivää, juhlimme tätä "vuosipäivää" 1. maaliskuuta. :)

Ajattelin puolivuotispäivän kunniaksi kertailla mitä kaikkea näissä kuudessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua ja miten kaikki alkoi.

Kesällä 2012 päätin vihdoin, että nyt voisi olla hyvä aika harkita koiranpennun ottoa. Alkoi oikean rodun etsiminen ja kaikenlaisen tiedon etsiminen ja sen opiskelu. Kävin näyttelyissä, luennoilla ja messuilla. Lainasin kirjastosta koirarotukirjan josta etsiskelin sitä oikeaa rotua, siitä voit lukea enemmän Koirarodun valinta-postauksestani.

Kun vihdoin löysin suosikkirotuni, otin yhteyttä kasvattajiin ja kävin muutamalla kasvattajalla vielä tutustumassa rodun edustajiin. Lopulta päätinkin, että suomenlapinkoira on se minun rotuni ja sitten alkoikin jo sopivan pentueen löytäminen. Varasin yhdeltä kasvattajalta pennun kahdesta eri pentueesta. Epäonnea oli kuitenkin matkassa, koska lasketun ajan jälkeen ei pentuja kuullut ja lopulta sain kasvattajalta viestin että pennut olivat kuolleet. :( Monet itkut tuli itkettyä, koska pentua odottelin niin kovasti. 

Kuitenkin elämän pitää jatkua ja hetken päästä etsin taas uutta pentuetta. Varaukseni oli vielä voimassa saman kasvattajan toiselle pentueelle, mutta koska olin vasta kolmas urosvaraaja, en halunnut ottaa riskiä että taas jäisin ilman pentua. Sainkin vinkin, että Vanilla´s honey-kenneliin on syntymässä pentuja ja sitten aloinkin etsiä vanhemmista mahdollisimman paljon tietoa ja yön pikkutunneille asti selasin kennelin kotisivuja läpi. Lopulta otin Marjoon yhteyttä ja pian jo sovimmekin tapaamisesta. Tulimme hyvin juttuun Marjon kanssa ja muutenkin tykkään hänen kodinomaisesta tavasta kasvattaa. Varasin pentueesta uroksen ja olin ensimmäinen urosvaraaja. Parin viikon päästä ultrassa tarkentui, että pentuja on vatsassa joten sitten vain toivomaan että kaikki menee hyvin ja odottamaan laskettua aikaa.

Torstaina 29.8.2013 olin normaalisti töissä, kun yhtäkkiä tuli vain mieleeni että katsonpa äkkiä facebookin. Siellä odottikin Marjon viesti, että synnytys on käynnissä ja poika on syntynyt. 

Alla on kuva viestiketjusta mitä kävin läheiseni kanssa saatuani Marjon viestin. Leevin nimi oli ensin Koda, mutta vaihtui lopulta Leeviksi, siksi tässä puhutaan Kodan syntymisestä. :)

Kuultuani syntymästä juoksin toimistossa kuin päätön kana. Kävin halaamassa kaikkia työkavereita. Onnenkyyneleet tuli tietenkin myös itkettyä. 

Myöhemmin samana päivänä kuulin vielä Marjolta lisää synnytyksestä. Neljä urosta sekä kaksi narttua syntyi, joten pääsin valitsemaan pentuni. Synnytys myös muuten sujui hyvin ja Fanny-äiti hoiti pentujaan hyvin.

Siitä sitten alkoi kuukauden odotus, kunnes pääsisin katsomaan pentuja. Kuvia sain viikottain Marjolta ja muutenkin kuulumisia. 

Leevi viikon ikäisenä

Leevi kahden viikon ikäisenä

Leevi neljä viikkoisena

Kun pentu oli noin 3,5 viikkosia, kävin 22.9. heitä katsomassa. Nopeasti silmäni kiinnittyi reippaaseen ja avoimeen pentuun joka tuli rohkeasti tervehtimään ja sylissä jäi siihen nukkumaan. Siinähän se oli, Leevi oli valittu. Pentujen ensitapaamisesta voi lukea lisää täältä.

Nyt piti vain odotella vielä kuukausi, jotta saisin Leevin kotiini joten piti jälleen odotella ja saada kaikki tarvittava ostettua ja pyytää pentuloma työpaikalta vapaaksi.

Vihdoin 21.10.2013 lähdettiin hakemaan aamupäivällä Leeviä kasvattajalta. Tehtiin kaikki tarvittava paperityö, viimeiset neuvot ja kannustukset ja sitten lähdettiin kotia kohti. Tästä voi lukea lisää täältä.

Oon nii onnellinen, että sain pitää sen kahden viikon pentuloman. Siinä ajassa saatiin Leevin kanssa tutustua rauhassa toisiimme ja Leevi sai tutustua uuteen kotiinsa. Mun mielestä oli myös tärkeää harjoitella yksinoloa rauhallisella rytmillä ja muutenkin sain keskittyä sinä kahtena viikkona perusasioihin ja opetella jo vähän hihnakävelyä ja luoksetuloa. Jos olisin siinä sivulla tehnyt jo kokopäiväisesti töitä niin varmasti töitä olisi ehditty tekemään vähemmän. Joten suosittelen kyllä kaikille pennun ottajille jonkinlaista pentulomaa alkuun, yksi viikonloppu menee todella nopeasti pienen pennun kanssa.

Pentuloman jälkeen jouduin palaamaan töihin ja tietenkin pennun yksinjättäminen koko päiväksi jännitti. Kuitenkin yksinolo sujui suht hyvin, mitä nyt seinä otti hieman osumaa ja välillä Leevi haukkui yksin mutta kun pienestä aitauksesta päästiin eroon niin nämäkin jäi vähitellen pois. 

Arki-iltaisin Leevi oli hyvin energinen ja koko illan vain leikki ja kaipasi jotain tekemistä. Hihnakävely oli myös tuskaista liikaenergian takia jonka yksinollessaan oli kerryttänyt. Tämäkin kuitenkin korjautu saatuaan enemmän tilaa yksinollessaan. 

Halusin myös suht aikaisessa vaiheessa totuttaa Leevi muihin koiriin ja sosiaalistaa mahdollisimman paljon. Tähän mennessä Leevi onkin jo saanut tutustua kymmeniin erilaisiin koiriin ja tulee hyvin muiden kanssa toimeen ja reippaasti menee tutustumaan.

Reilu kuukausi sitten meillä oli Leevin kanssa edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Jännitin jälleen miten Leevi suhtautuisi ja alkaako muuton jälkee yksinollessaan tuhoomaan paikkoja. Kaikki on sujunut kuitenkin täällä erinomaisesti, viihdytään todella hyvin. Asunto on paljon kivempi ja on enemmän tilaa temmeltää. Leevilläkin on miltei koko asunto yksinollessaan käytettävissä, paitsi makuuhuone ja kylppäri. Tuhoja ei ole oikeestaan tehnyt muuta kuin sen yhden rikkinäisen kengän. Täällä on enempi erilaisia lenkkireittejä, kun edellisessä asunnossa oli se huono puoli että jos meni hieman pidemmälle niin oli jo keskustassa joka olisi ollut mahdotonta vielä Leevin kanssa. Täällä on kivoja metsäreittejä sekä lähellä on koirapuisto, jossa ollaan käyty usein ja uusia koirakavereitakin on saatu. 

Nyt viimeisen parin viikon sisällä oon huomannu Leevissä selviä edistysaskeleita. Tietenkin myös mussa. Siitä asti kun otin lenkeillä palkinnoksi herkut mukaan lelun sijasta, on hihnakävelyssä ja ohituksissa tapahtunut positiivista edistystä. Onnistuneita ohituksia on jo tullut ja hihnakävelykin sujuu oikein hyvin suurimman osan ajasta. Ei enää paljoakaan vedä vaan pitää jopa kerätä hihnaa lyhyemmäksi kun kävelee niin lähellä. :D Koirien ohitukset varmasti tulee olemaan vielä pitkän aikaa haasteellista, mutta eiköhän sekin ala ajan kanssa pikku hiljaa sujumaan. :)

Leevi osaa myös rauhoittua nopeammin vieraiden kanssa. Kun vieraita tulee tänne tai kun menemme vierailemaan. Ennen oli niin innoissaan, että juoksi pitkin kämppää välillä haukkuen. Vähitellen on kuitenkin huomannut, että huomiota saa vain rauhoituttuaan joten osaa jo suht nopeasti mennä istumaan ja odottamaan rapsutuksia. 

Muistankin ensimmäisen kerran kun Leevin kanssa pentulomallani menimme mun työpaikalle käymään. Eihän Leevi osannut ollenkaan odottaa istualtaan vaan meni minkä kerkesi. Työkaveri kommentoikin, että on varmasti ADHD-pentu. Höpöhöpö, pentuhan se vasta oli ja eilinen kyllä varmasti muutti mielen kun näytin temppujakin muille ja loistavasti Leevi keskittyi ja odotti kun pyysin. :) Pentuhan Leevi on edelleenkin, mutta oon huomannu jo jonkinlaista kasvua ja itsehillintää. Onhan toki semmosiakin hetkiä, kun saa pentuhepuleita mutta niitä on huomattavasti vähemmän kuin ennen. Nyt saa myös paremmin energiaa purettua kun harjoitellaan käskyjä ja pääsee leikkimään muiden koirien kanssa.

En voi edes sanoin kuvailla miten paljon tuo pieni karvainen otus mulle merkitsee. Tänäänkin heräsin sängystä siihen kun edessäni leuallaan patjallaan nojaili karvainen märkä kuono. Ja kun liikahdin niin häntä alkoi heilua. Joskus on niitä hetkiä kun lenkille lähtiessä sanon Leeville ääneen, että ihan pieni lenkki vain. Mutta ulkona kuitenkin saatetaan vetää ihan mukavan pituinen lenkki. Lenkkeily on huomattavasti piristäny mua, enkä enää pysty nukkumaan sinne puoleenpäivään asti ja hukkamaan osan päivästä vain sisällä istuen. Nyt tulee pakosti lähdettyä haukkaamaan raikasta ilmaa. Eikä se tunnu niin rasittavalta kun on aina seuraa.

Leevi on muuttanu paljon mun elämää, vain positiiviseen suuntaan. Oon saanu paljon uusia kavereita ja sisältöä elämään. Ennen töistä kotiin tultua saatoin vain olla koko loppuillan tietokoneella, kun nyt taas sovin koirapuistotreffejä ja lähdetään Leevin kanssa ulos ja harjoitellaan sisällä käskyjä ja leikitään.

En oo kyllä hetkeäkään katunu Leevin ottamista ja tää pentuarki sujuu nyt oikein hyvin. Ensimmäiset kolme viikkoa oli ehkä haastavimmat kun ei tiennyt tekikö jotain hyvin vai väärin. Nyt kuitenkin voin jälkikäteen todeta, että suht helppo pentu Leevi on ollut. Tietenkin pentuarki ei ole vielä ohi, joten mitä vain voi vielä sattua mutta aika hyvin meidän yhteistyö kyllä on sujunu. :) Nyt vain pitää nauttia näistä pentuhetkistä ja pienistä kömpelyysjutuista kuten eilen kun työpaikalla Leevi reippaili suoraan lasiseinään. Lasiseinään jäi pienen pieni kuononjälki. Leevi kuitenkin vain vähän ihmetteli ja taas reippaili muualle eikä tuntunut ollenkaan välittävän. Näistä saa niin ihania ja hauskoja muistoja talteen ja varmasti lisää on tulossa.

Kohta lähden kauppaan ostamaan vähän ruokaa ja muuta tarpeellista ja tottakai jotain extraherkkua Leeville. :) Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!