Leevi 6 kuukautta

Kuusi kuukautta on kulunut jo siitä, että Leevi syntyi. Leevi syntyi 29. elokuuta 2013 ja koska helmikuussa on vain 28 päivää, juhlimme tätä "vuosipäivää" 1. maaliskuuta. :)

Ajattelin puolivuotispäivän kunniaksi kertailla mitä kaikkea näissä kuudessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua ja miten kaikki alkoi.

Kesällä 2012 päätin vihdoin, että nyt voisi olla hyvä aika harkita koiranpennun ottoa. Alkoi oikean rodun etsiminen ja kaikenlaisen tiedon etsiminen ja sen opiskelu. Kävin näyttelyissä, luennoilla ja messuilla. Lainasin kirjastosta koirarotukirjan josta etsiskelin sitä oikeaa rotua, siitä voit lukea enemmän Koirarodun valinta-postauksestani.

Kun vihdoin löysin suosikkirotuni, otin yhteyttä kasvattajiin ja kävin muutamalla kasvattajalla vielä tutustumassa rodun edustajiin. Lopulta päätinkin, että suomenlapinkoira on se minun rotuni ja sitten alkoikin jo sopivan pentueen löytäminen. Varasin yhdeltä kasvattajalta pennun kahdesta eri pentueesta. Epäonnea oli kuitenkin matkassa, koska lasketun ajan jälkeen ei pentuja kuullut ja lopulta sain kasvattajalta viestin että pennut olivat kuolleet. :( Monet itkut tuli itkettyä, koska pentua odottelin niin kovasti. 

Kuitenkin elämän pitää jatkua ja hetken päästä etsin taas uutta pentuetta. Varaukseni oli vielä voimassa saman kasvattajan toiselle pentueelle, mutta koska olin vasta kolmas urosvaraaja, en halunnut ottaa riskiä että taas jäisin ilman pentua. Sainkin vinkin, että Vanilla´s honey-kenneliin on syntymässä pentuja ja sitten aloinkin etsiä vanhemmista mahdollisimman paljon tietoa ja yön pikkutunneille asti selasin kennelin kotisivuja läpi. Lopulta otin Marjoon yhteyttä ja pian jo sovimmekin tapaamisesta. Tulimme hyvin juttuun Marjon kanssa ja muutenkin tykkään hänen kodinomaisesta tavasta kasvattaa. Varasin pentueesta uroksen ja olin ensimmäinen urosvaraaja. Parin viikon päästä ultrassa tarkentui, että pentuja on vatsassa joten sitten vain toivomaan että kaikki menee hyvin ja odottamaan laskettua aikaa.

Torstaina 29.8.2013 olin normaalisti töissä, kun yhtäkkiä tuli vain mieleeni että katsonpa äkkiä facebookin. Siellä odottikin Marjon viesti, että synnytys on käynnissä ja poika on syntynyt. 

Alla on kuva viestiketjusta mitä kävin läheiseni kanssa saatuani Marjon viestin. Leevin nimi oli ensin Koda, mutta vaihtui lopulta Leeviksi, siksi tässä puhutaan Kodan syntymisestä. :)

Kuultuani syntymästä juoksin toimistossa kuin päätön kana. Kävin halaamassa kaikkia työkavereita. Onnenkyyneleet tuli tietenkin myös itkettyä. 

Myöhemmin samana päivänä kuulin vielä Marjolta lisää synnytyksestä. Neljä urosta sekä kaksi narttua syntyi, joten pääsin valitsemaan pentuni. Synnytys myös muuten sujui hyvin ja Fanny-äiti hoiti pentujaan hyvin.

Siitä sitten alkoi kuukauden odotus, kunnes pääsisin katsomaan pentuja. Kuvia sain viikottain Marjolta ja muutenkin kuulumisia. 

Leevi viikon ikäisenä

Leevi kahden viikon ikäisenä

Leevi neljä viikkoisena

Kun pentu oli noin 3,5 viikkosia, kävin 22.9. heitä katsomassa. Nopeasti silmäni kiinnittyi reippaaseen ja avoimeen pentuun joka tuli rohkeasti tervehtimään ja sylissä jäi siihen nukkumaan. Siinähän se oli, Leevi oli valittu. Pentujen ensitapaamisesta voi lukea lisää täältä.

Nyt piti vain odotella vielä kuukausi, jotta saisin Leevin kotiini joten piti jälleen odotella ja saada kaikki tarvittava ostettua ja pyytää pentuloma työpaikalta vapaaksi.

Vihdoin 21.10.2013 lähdettiin hakemaan aamupäivällä Leeviä kasvattajalta. Tehtiin kaikki tarvittava paperityö, viimeiset neuvot ja kannustukset ja sitten lähdettiin kotia kohti. Tästä voi lukea lisää täältä.

Oon nii onnellinen, että sain pitää sen kahden viikon pentuloman. Siinä ajassa saatiin Leevin kanssa tutustua rauhassa toisiimme ja Leevi sai tutustua uuteen kotiinsa. Mun mielestä oli myös tärkeää harjoitella yksinoloa rauhallisella rytmillä ja muutenkin sain keskittyä sinä kahtena viikkona perusasioihin ja opetella jo vähän hihnakävelyä ja luoksetuloa. Jos olisin siinä sivulla tehnyt jo kokopäiväisesti töitä niin varmasti töitä olisi ehditty tekemään vähemmän. Joten suosittelen kyllä kaikille pennun ottajille jonkinlaista pentulomaa alkuun, yksi viikonloppu menee todella nopeasti pienen pennun kanssa.

Pentuloman jälkeen jouduin palaamaan töihin ja tietenkin pennun yksinjättäminen koko päiväksi jännitti. Kuitenkin yksinolo sujui suht hyvin, mitä nyt seinä otti hieman osumaa ja välillä Leevi haukkui yksin mutta kun pienestä aitauksesta päästiin eroon niin nämäkin jäi vähitellen pois. 

Arki-iltaisin Leevi oli hyvin energinen ja koko illan vain leikki ja kaipasi jotain tekemistä. Hihnakävely oli myös tuskaista liikaenergian takia jonka yksinollessaan oli kerryttänyt. Tämäkin kuitenkin korjautu saatuaan enemmän tilaa yksinollessaan. 

Halusin myös suht aikaisessa vaiheessa totuttaa Leevi muihin koiriin ja sosiaalistaa mahdollisimman paljon. Tähän mennessä Leevi onkin jo saanut tutustua kymmeniin erilaisiin koiriin ja tulee hyvin muiden kanssa toimeen ja reippaasti menee tutustumaan.

Reilu kuukausi sitten meillä oli Leevin kanssa edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Jännitin jälleen miten Leevi suhtautuisi ja alkaako muuton jälkee yksinollessaan tuhoomaan paikkoja. Kaikki on sujunut kuitenkin täällä erinomaisesti, viihdytään todella hyvin. Asunto on paljon kivempi ja on enemmän tilaa temmeltää. Leevilläkin on miltei koko asunto yksinollessaan käytettävissä, paitsi makuuhuone ja kylppäri. Tuhoja ei ole oikeestaan tehnyt muuta kuin sen yhden rikkinäisen kengän. Täällä on enempi erilaisia lenkkireittejä, kun edellisessä asunnossa oli se huono puoli että jos meni hieman pidemmälle niin oli jo keskustassa joka olisi ollut mahdotonta vielä Leevin kanssa. Täällä on kivoja metsäreittejä sekä lähellä on koirapuisto, jossa ollaan käyty usein ja uusia koirakavereitakin on saatu. 

Nyt viimeisen parin viikon sisällä oon huomannu Leevissä selviä edistysaskeleita. Tietenkin myös mussa. Siitä asti kun otin lenkeillä palkinnoksi herkut mukaan lelun sijasta, on hihnakävelyssä ja ohituksissa tapahtunut positiivista edistystä. Onnistuneita ohituksia on jo tullut ja hihnakävelykin sujuu oikein hyvin suurimman osan ajasta. Ei enää paljoakaan vedä vaan pitää jopa kerätä hihnaa lyhyemmäksi kun kävelee niin lähellä. :D Koirien ohitukset varmasti tulee olemaan vielä pitkän aikaa haasteellista, mutta eiköhän sekin ala ajan kanssa pikku hiljaa sujumaan. :)

Leevi osaa myös rauhoittua nopeammin vieraiden kanssa. Kun vieraita tulee tänne tai kun menemme vierailemaan. Ennen oli niin innoissaan, että juoksi pitkin kämppää välillä haukkuen. Vähitellen on kuitenkin huomannut, että huomiota saa vain rauhoituttuaan joten osaa jo suht nopeasti mennä istumaan ja odottamaan rapsutuksia. 

Muistankin ensimmäisen kerran kun Leevin kanssa pentulomallani menimme mun työpaikalle käymään. Eihän Leevi osannut ollenkaan odottaa istualtaan vaan meni minkä kerkesi. Työkaveri kommentoikin, että on varmasti ADHD-pentu. Höpöhöpö, pentuhan se vasta oli ja eilinen kyllä varmasti muutti mielen kun näytin temppujakin muille ja loistavasti Leevi keskittyi ja odotti kun pyysin. :) Pentuhan Leevi on edelleenkin, mutta oon huomannu jo jonkinlaista kasvua ja itsehillintää. Onhan toki semmosiakin hetkiä, kun saa pentuhepuleita mutta niitä on huomattavasti vähemmän kuin ennen. Nyt saa myös paremmin energiaa purettua kun harjoitellaan käskyjä ja pääsee leikkimään muiden koirien kanssa.

En voi edes sanoin kuvailla miten paljon tuo pieni karvainen otus mulle merkitsee. Tänäänkin heräsin sängystä siihen kun edessäni leuallaan patjallaan nojaili karvainen märkä kuono. Ja kun liikahdin niin häntä alkoi heilua. Joskus on niitä hetkiä kun lenkille lähtiessä sanon Leeville ääneen, että ihan pieni lenkki vain. Mutta ulkona kuitenkin saatetaan vetää ihan mukavan pituinen lenkki. Lenkkeily on huomattavasti piristäny mua, enkä enää pysty nukkumaan sinne puoleenpäivään asti ja hukkamaan osan päivästä vain sisällä istuen. Nyt tulee pakosti lähdettyä haukkaamaan raikasta ilmaa. Eikä se tunnu niin rasittavalta kun on aina seuraa.

Leevi on muuttanu paljon mun elämää, vain positiiviseen suuntaan. Oon saanu paljon uusia kavereita ja sisältöä elämään. Ennen töistä kotiin tultua saatoin vain olla koko loppuillan tietokoneella, kun nyt taas sovin koirapuistotreffejä ja lähdetään Leevin kanssa ulos ja harjoitellaan sisällä käskyjä ja leikitään.

En oo kyllä hetkeäkään katunu Leevin ottamista ja tää pentuarki sujuu nyt oikein hyvin. Ensimmäiset kolme viikkoa oli ehkä haastavimmat kun ei tiennyt tekikö jotain hyvin vai väärin. Nyt kuitenkin voin jälkikäteen todeta, että suht helppo pentu Leevi on ollut. Tietenkin pentuarki ei ole vielä ohi, joten mitä vain voi vielä sattua mutta aika hyvin meidän yhteistyö kyllä on sujunu. :) Nyt vain pitää nauttia näistä pentuhetkistä ja pienistä kömpelyysjutuista kuten eilen kun työpaikalla Leevi reippaili suoraan lasiseinään. Lasiseinään jäi pienen pieni kuononjälki. Leevi kuitenkin vain vähän ihmetteli ja taas reippaili muualle eikä tuntunut ollenkaan välittävän. Näistä saa niin ihania ja hauskoja muistoja talteen ja varmasti lisää on tulossa.

Kohta lähden kauppaan ostamaan vähän ruokaa ja muuta tarpeellista ja tottakai jotain extraherkkua Leeville. :) Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!