Ohitustreenit onnettomalla lopulla

Viimein pääsimme Leevin kanssa ohitustreeneihin mukaan. Olin keskiviikon kotona flunssan kourissa, mutta illemmalla piti käydä muutenkin itse lenkillä koiran kanssa, joten kun nuo treenit järjestettiin tässä aivan lähellä, päätinpä mennä sitä kautta kun olokin jo helpotti. 

Treenit järjestimme Facebook ryhmän kautta, joten oli täysin ilmainen ja sinne sai tulla kuka vain joka kaipaa harjoitusta koirien ohitusten kanssa. Itse sai päättää mikä on paras etäisyys ja omaan tahtiin voi treenailla sekä tulla ja lähteä kun sopii. Aika kätevää, eikö?

Meitä oli paikalla yhteensä noin kuusi ihmistä koirineen. Leevi tiesi heti alussa, että nyt on jotain tekeillä ja innostui jo ennen kentälle saapumista. Toiset olivat kentällä jo hieman lähempänä toisiaan, ilmeisesti enemmän treenanneena. Me aloitimme kentän laidalta pikku hiljaa ja hetken päästä menimme lähemmäs. Emme kuitenkaan menneet kovinkaan lähelle, koska ei kannata heti ensimmäisellä kerralla edetä liian nopeasti. 

Enimmäkseen pyysin Leeviä istumaan ja pitämään katsekontaktin. Jos Leevi yritti katsoa muita koiria, menin eteen. Välillä yritimme myös kävellä, mutta siitä yleensä Leevi innostui. Ensimmäiseksi kerraksi Leevi pärjäsi mielestä hyvin, vinkui kyllä paljon ja välillä halusi kovastikin tervehtiä muita koiria mutta välillä myös hienosti keskittyi minuun ja herkkuihin.

Tässä kuitenkin seuraavalle kerralle muistettavaa:

• Uusia namupaloja kokeiluun!
• Enemmän kehuja!
• Innostavampi ote koulutukseen ja Leevin kannustaminen keskittymään minuun!
• En anna Leevin ollenkaan keskittyä muihin koiriin vaan heti yritän saada huomion itseeni!
• Naksuttimen ottaminen mukaan!

Kuten otsikko kuitenkin kertoo, kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten piti. Tämä ei kuitenkaan liity ohitustreeneihin vaikka siellä tapahtuikin. Olimme lähdössä treeneistä vajaan tunnin harjoittelun jälkeen. Samalla lähti toinenkin koira omistajansa kanssa jotka kävelivät takanamme. Leevi jäi taakseni haistelemaan ja sanoin "mennään!" jotta Leevi ei keskittyisi takana kävelevään koiraan. En tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä Leevi törmää kovalla vauhdilla mun jalkoihin takaapäin ja tunnen kuinka mun polvi menee sijoiltaan ja takaisin paikoilleen eli ns. muljahtaa! Auts!! Takana oleva koiranomistaja kyselee vointia ja kerron, että minulla on polvivika, joten polvi on ennenkin mennyt sijoiltaan mutta ei ole pitkään aikaan mennyt enkä muistanut kuinka paljon kipua se tuottaa. Rupesin sitten kivusta itkemään ja yritin hengittää rauhallisesti kivun läpi. Tämä koiranomistaja onneksi tarjoutui auttamaan ja vei oman koiransa ensin pois ja tuli sitten ottamaan Leevin minulta ja saattoi autolle.

Pääsin onneksi kotiin asti, jossa sitten kylmähoitoa polvelle. Seuraavana aamuna, eli eilen torstaina, heräsin ja polvi oli edelleen hyvin kipeä. Ääneen sanoin poikaystävällenikin, että en muistanut sen olleen ennen näin kipeä muljahtamisen jälkeen. No, puhelua pomolle että tämä lähtee nyt lääkärille ja niin tein. Päivystävä sairaanhoitaja ohjasi traumalääkärille jolta matka kulkeutui röntgeniin.

Tuomio tuli sitten seuraavanlaisesti:

Traumalääkärin diagnoosi: polvilumpion sijoiltaanmeno. Röntgenin mukaan ei ole palautunut täysin paikoilleen vielä. 

No, eipä ihme että on kipeä kun on edelleen sijoiltaan. Eihän se kokonaan sijoiltaan ole, kyse siis muutamista milleistä, mutta siltikin ei palautunut paikoilleen kuten ennen. Sain sitten kyynärsauvat kahdeksi viikoksi käyttöön sekä lähetteen fysioterapeutille kuntoukseen. Nyt sitten tyssäsi minun liikunnat ja aktiviteetit hetkeksi tämän takia. Ei vain voi mitään... Harmittaa kyllä vietävästi. Nyt kun on hyvin avuton kävelemisessä ja tavaroiden kantamisessa, ymmärtää miten ihanaa se onkaan kävellä reippaasti ja olla kaksi vapaata kättä.

Mutta näillä mennään nyt hetki, kunnes polvi paranee. Mullahan oli GoPro-kamera päällä treenien aikana joten alla materiaalia treeneistä. Video on hieman pimeä ajoittain mitä hieman arvelinkin, mutta toivottavasti saatte videosta selvää. Ja myös tuo mun "tapaturma" tuli napattua videolle sattumalta, joten se nähdään tai oikeastaan kuullaan videon lopussa. Ei huolta, siinä ei näy mitään ällöä vaan oikeastaan vain kuulee minun kiroiluni ja itkemisen. Juuri näitä hetkiä halusinkin muistoksi...

Jos haluatte videon isompana, niin videon otsikkoa painamalla pääsette Youtubeen josta saatte enemmän kokovaihtoehtoja.

Leevin plussat ja miinukset

Näin yhdessä koirablogissa postauksen koiran plussista ja miinuksista. Ajattelin tehdä sitten saman Leevistä, samalla pääsee miettimään missä asioissa on vielä treenailtavaa. :)

Plussat:

- Rakastaa kaikkia. Heti meille kotiutumisesta alkaen oli selvää, että Leevi tykkäsi paljon ihmisistä. Nykyäänkin Leevi innostuu aina kun ihminen antaa rapsutuksia, on sitten ennestään tuttu tai tuntematon ihminen. Rakastan tätä ominaisuutta Leevissä. Myös kaikki koirat ovat Leevin mielestä potentiaalisia leikkikavereita, eikä ikinä ole osoittanut agressiivisuutta muita koiria kohtiin. 

- Rohkeus. Leevi ei ole mikään arkajalka, ei pelkää ukkosta tai muita kovia ääniä. Uusi vuosi meni myös helposti, kun Leevi ei välittänyt paukkuvista raketeista. Koirapuistossakin Leevi menee suin päin tutustumaan koiriin, eikä arastele turhia. Uskaltaa myös puolustaa itseään jos toinen koira yrittää pomotella. Tämä ominaisuus on helpottanut paljon Leevin kasvatuksessa. En muista montaa vierasta asiaa, mihin olisi Leeviä pitänyt totutella. Pienenä pentuna piti pysäköidylle isolle rekalle vähän puhahtaa, mutta sekin loppui kun rauhallisesti tuohon mystiseen ajoneuvoon tutustuttiin. 

- Sopeutuvaisuus. Leevi osaa hyvin tyytyä siihen mitä hänellä on. Emme käy joka päivä useamman kilometrin lenkillä ja treenata tuntikausia ja heitellä palloa. Joskus vain käymme rauhallisilla lenkeillä ja leikimme hieman sisällä, tästä huolimatta Leevi ei ala hyppiä seinillä tai etsimään itse kiellettyä tekemistä.

- Ei tuhoa yksinollessaan. Ennen Leevin kotiutumista kuulin kauhutarinoita, kuinka koirat (erityisesti pennut) olivat tuhonneet kaikenlaista omaisuutta yksinollessaan. Pienenä pentuna ollessaan Leevi teki hieman tuhoja, ei kuitenkaan mitään merkillistä mitä ei olisi voinut kotikonstein korjata. Siihen verrattuna mitä kaikkia tarinoita olen kuullut ja kuvia nähnyt, ollaan kyllä päästy helpolla. Osa näistä tehdyistä tihutöistä oli myös ihan itseni syystä. Ei kannata jättää kenkiä eteiseen tai unohtaa viedä roskapussia. Nykyään harva se päivä Leevi keksii mitään kiellettyä tekemistä. Ja jos keksii niin on lähinnä lehtiä tai muuta muutenkin roskiin mentävää.

- Ulkonäkö. Kaikkihan tätä sanovat omista koiristaan, mutta mielestäni Leevi on oikeasti komein näkemäni koira ikinä. En voisi kuvitella itselleni lyhytkarvaista koiraa, rakastan upottaa käteni Leevin pehmeään turkkiin. Leevin ilme on myös todella lempeä ja katsoo suoraan silmiin.

- Ilopilleri. Minulla saattaa olla todella huono päivä ja palaan töistä kotiin maani myyneenä ja lenkille lähtö ei kiinnosta ollenkaan. Kuitenkin astuessani sisään on aina Leevi vastassa joka on aina iloinen kun tulen kotiin. Ensin tehdään isoin elein venytykset ja sitten alkaa häntä vipattamaan huimaa vauhtia. Pakkohan siitä on tulla hyvälle tuulelle. Lenkilläkin sitä usein piristyy, saa raitista ilmaa ja näkee kuinka Leevi nauttii raikkaasta ilmasta ja haistelemisesta. Leevi on tuonut paljon positiivisuutta elämääni ja naurua. Ei mene päivääkään ohi kun en sille nauraisi.

- Rauhoittuminen. Leevillä riittää kyllä energiaa riehumiseen, leikkimiseen ja treenaamiseen. Se kuitenkin osaa rauhoittua kotona tai kylässä. Jos ei mitään tapahdu ympärillä, niin Leevi menee kyllä lepäämään/nukkumaan.

- Ei hauku hirveästi. Leevi haukkuu oikeastaan vain koirapuistossa, leikkiessä koirien kanssa. Siellä annankin Leevin riehua ja haukkua, se on sitä varten. Sisällä haukkuu erittäin harvoin (jos ei yksin ollessa haukkumista lasketa) ja tästä olen hyvin tyytyväinen.

- Puolustaa itseään. Leevi on hyvin ystävällinen ja leikkisä koira, mutta ei kuitenkaan ole alistuvaa sorttia. Jos joku yrittää Leeviä pomotella tai kiusata, niin puolustaa kyllä itseään ja antaa takaisin. Kuitenkaan ei ikinä näytä aggressiivisuuden merkkejä, vaan juurikin puolustaa itseään ja paikkaansa. Pidän siitä, ettei se aristele ja tule häntä koipien välissä mun luokse, vaan pärjää kyllä.

- Tottelevaisuus. Olen saanut paljon positiivista palautetta Leevin tottelevaisuudesta. En väitä, etteikö se joskus ole tottelematta käskyjä, varsinkin muiden koirien seurassa siltä tuppaa korvat katoamaan, mutta muuten tottelee hyvin käskyjä. On myös äärimmäisen kiltti; jos Leevillä on esimerkiksi luu ja kävelen Leevin ohi, Leevi itse katsoo minua päin, ikäänkuin katsoakseen saako jatkaa luun pureskelua. 

Miinukset:

- Koirien ohitukset. Lenkeillä koirien ohitukset on vaikeita, koska Leevi on niin leikkisä ja sosiaalinen. Haluaisin tervehtiä kaikki vastaantulevat koirat.

- Liikainnostuminen. Kun esimerkiksi kotiini tulee vieraita, niin Leevihän luonnollisesti innostuu siitä paljon. Leevi odottaa hienosti paikallaan, että vieraat tulevat sisään, mutta kun annan luvan Leeville mennä tervehtimään niin se tervehtiminen on semmonen ryntäys vieraiden luokse. Ja vaikka siitä Leeviä nopeasti rauhottuukin, niin silti olisi hyvä että pystyisi rauhallisesti mennä tervehtimään ihmisiä. Myös jos esimerkiksi rappukäytävässä tulee ihmisiä/koiria vastaan niin Leevi ei voi vain mennä ohi, vaan hirveästi yrittää päästä tervehtimään ja innostuu.

En oikeasti keksinyt muita miinuksia ja nuokin on asioita mitä voi treenata koulutuksen avulla. Olen kyllä huikean ylpeä Leevistä ja Leevin luonteesta. Uskon, että siihen on vaikuttanut myös se määrä rakkautta mitä Leevi saa. Sitä oikeasti rakastetaan ja Leevi varmasti tietää sen. 

Viime aikoina meidän arjessa ei ole kummempia tapahtunut. Parin viikon päästä olisi kuitenkin meillä edessä muutto. Muutamme poikaystäväni kanssa yhteen jolloin toivottavasti on enemmän aikaa tännekin kirjoitella kun jaamme Leevin lenkityksen jne. Muutamme ihanien ulkoilumahdollisuuksien viereen. Poikaystävän mukana muuttaa myös kolme kissaa, joten päästään myös seuraamaan miten heidän yhteiselo alkaa sujumaan. Onhan ne jo tavanneet toisensa monta kertaa, mutta yhdessä asuminen on eri asia. Mutta tästä sitten jatkossa. Muitakin postausideoita olisi, joten eiköhän viimeistään joulupyhien jälkeen/aikana ala postaukset lisääntymään taas.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kaikenlaista sekalaista

Hyi minua, taas on mennyt aikaa viimeisestä postauksesta. Nyt kun on lomallakin, niin on tullut tehtyä kaikenlaista mitä ei ennen ehtinyt joten siinäpä se aika on mennyt. Mutta, ajattelin kuitenkin vähän kertoilla tässä välissä kuulumisia ja laittaa pientä kuvapläjäystä tähän. Yritän taas vähän ryhdistäytyä ja palata siihen entiseen postausrytmiin. 

Kuulumisista. Leevi on nyt vihdoin sisäsiisti, tai ei ole ainakaan nyt noin kuukauteen ole tehnyt mitään sisälle. Uskalsin siis eilen laittaa vihdoin olohuoneeseen uuden maton.

Pidin työpäivieni aikana, jolloin Leevi oli yksin noin 8-9 tuntia, pissa-alustaa vielä lattialla. Otin sen pois heti kotiin palattua. En jotenkin uskaltanut ottaa sitä pois, koska Leevi kuitenkin teki siihen tarpeensa työpäivän aikana enkä halunnut että lattia jotenkin pilaantuisi jos siihen suoraan pissaisi. No, eräänä päivänä sitten vaan päätin, että nyt en laita alustaa. Ja mikä odotti minua kun tulin kotiin töiden jälkeen? Ei oikeestaan mikään, Leevi oli pidätellyt koko päivän ja teki tarpeensa heti pihalle kun sinne päästiin. Kyllä mamma oli ylpeä. ;) Siitä lähtien on sitten jätetty alusta laittamatta ja edelleenkin on pidätellyt päivät hienosti. Jännitti kyllä ensin tuon maton kanssa kun Leevi sitä niin haisteli ja olin valmis loikkaamaan Leeviä kohti kuin maalivahti torjuen palloa. Mutta nopeasti se vain siihen meni makaamaan. :)

Juhannuksen olin itse mökillä kavereideni kanssa kuten joka vuosi. Leevi meni vanhempieni kanssa meidän mökille. Äiti lähetti juhannuksena kännykällä kuvan minulla jossa Leevi oli veneilemässä heidän kanssaan. Aluksi oli kuulemma vähän levoton kun ensimmäinen kerta oli. Nopeasti kuitenkin rauhoittui ja tuntui nauttivan. :)

Käytiin myös mökillä tuossa jokin aika sitten, uudelleen mennään taas maanantaina. Ollaan torstaihin asti siellä, tai no, katellaan jos sataa vaan pelkästään niin pitää katsella uusiksi. Siellä kun ilmiselvästi tekee enemmän ja nauttii enemmän jos ei sada.

Leevikin sai nauttia mökkiruoasta. Nappuloiden sekaan vähän grillattua lohta ja tomaattia.

Leevi kävi tällä kertaa ihan itse uiskentelemassa. Ei tarvinnu houkutella, vaan sinne vaan lähti. :)

Pientä uhmaikää oon huomannu, mutta vain luoksetuloissa. Sillä Leevi nykyään ei anna enää ottaa kiinni. Tänään kun käytiin koirapuistossa niin ei ongelmaa, ei lähtenyt karkuun kun annoin namia ja koskettelin pantaa ja sen jälkeen päästin taas vapaaksi. Mutta ainakin mun vanhempien luona jotenkin aistii kun olen ottamassa kiinni ja alkaa sitten haukkua ja lähtee karkuun. Itse tein myös sellaisen virheen, että kun viimein sain Leevin tulemaan luokse niin oli kulunut jo 10-15 minuuttia jolloin piti laittaa suoraan kiinni kun ei ollut enää aikaa leikkiä hippaa uudelleen. Tätä siis harjoitellaan nyt aina kun mahdollista.

Tänään käytiin taas koirapuistoilemassa, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Viihdyttiin siellä 1,5 tuntia kun aurinkokin niin nätisti paistoi. 

Kotiin lähti väsynyt ja janoinen koiranpentu. Kotiin tullessa Leevi pääsi vielä tassupesulle ja siitä se menikin suoraan vesikupin kautta sohvalle nukkumaan. Luulen, että siinä se viihtyy loppupäivän. :)

Niin ja edellisen postauksen pariin kommentiin en ollut muistanut vastata, joten niihin vastasin nyt. :) Mutta maanantaina taas mökkeilemään ja treenailemaan. Palaillaan sitten. :)

Vesileikkejä ja muita kuulumisia

Onpas täällä blogissa taas ollu hetken hiljaista. Aurinkoista ja lämmintä säätä on ollut ja niistä toki nautittu. Nyt kun tuo lämpötila ja sää muuttui sateisemmaksi, niin ehtiikin välillä blogiakin päivittää. :) Into bloggaamisen ei ole laantunut, kesä tuo vaan enemmän tekemistä kun ulkonakin on kivempi olla.

Toukokuun viimeinen viikonloppu vietettiin Leevin ja poikaystäväni kanssa jälleen mökkeilemässä. Pojat lähti jo aikaisemmin mökille, kun itse jäin raataamaan vielä hetken töitä. Kuvista ja kertomuksista päätellen, oli pojilla ollut hurjan hauskaa. Oli Leevikin lähtenyt vähän omille seikkailuilleen kun poikaystävä keskittyi muualle. Onneksi Leevi oli sitten palautunut naapurin mummon kanssa, kun Leevi oli mennyt naapurin mökkiin sisälle kutsumatta. Kuulostaa kyllä niin Leeviltä, luulee olevansa kaikkialle tervetullut. :D

Viikonloppu oli aivan ihana, tottakai. Lämmintä säätä oli luvattu ja sitä saatiinkin. Leevi nauttii suunnattomasti kun saa vapaana liikkua ja seikkailla. Luoksetulo onneksi on tähän asti sujunut hienosti. Pitää kuitenkin pitää silmällä ettei kauas lähde, mutta ei me koko ajan katsella missä menee. Kunhan ei pitkiä aikoja ole poissa, koska silloin ehtiikin jo naapurin puolelle.

Onneksi meidän mökki on järven rannalla ja aurinkoisen sään takia järvivesi oli yllättävän lämmintä. Samana päivänä kun mökille saavuin, menin jo uimaan. Leevikin jo ui kuin vanha tekijä. Keppiä se tykkää vedestä hakea. Välillä hieman epäröi syvälle menemistä, mutta kyllä se ainakin 20-30 metrin päähän rannasta ui.

Tulevaisuuden agilitymestari ;)

Aina mun uidessa Leevi tuntuu hätääntyvän. Luulee varmaan, että pelastaa pitäisi. Paljon kuitenkin uitiin yhdessä josta muistona on pari naarmua, kun Leevi on tullut liian lähelle. Pitääkin siis jatkossa kieltää liian lähelle tulemista. 

Videotakin otettiin siitä kun ollaan Leevin kanssa uimassa. Tuossa näkyykin tuo kun Leevi huolestuu. Menin itse vähän pidemmälle uintireissulle ja Leevi tulikin aika pitkälle perässä. Onneksi tajusi itse kääntyä ajoissa takaisin ja ui rantaan. Kuitenkin juoksi rannalla mun perässä vinkuen. Leevin pelastusliivit on hankintalistalla.

Mökkeilyyn toki kuuluu myös grillausta ja sitäkin toki tehtiin. Herkullisia melkein omatekoisia hamppareita näistä tuli.

Tähän viimeiseen kuvaan sopii sanonta: Väsynyt koira on onnellinen koira. :) Kyllä tästä kesästä tulee nautittua paljon enemmän kuin talvesta. Tuntuu että voi tehdä paljon enemmän. Tulevana viikonloppuna jälleen mennään mökille. Vanhemmillakin on suuri piha, joka tosin ei ole kokonaan aidattu. Ollaan kuitenkin pidetty Leeviä vapaana, kun kuitenkin suht hyvin pysyy lähellä. Yksin ei kuitenkaan ikinä jätetä ja jos kiinnostuu jostain niin on aina ulkohihna mihin voi laittaa kiinni.

Muuten sitten kuulumisia. Sisäsiisteys alkaa olla jo hallinnassa. Leevi ei muuten enää oikeestaan paljoa sisälle tee. Yksinollessaan mun työpäivän ajan eli noin 9 tuntia, pidin aina pissa-alustaa lattialla johon Leevi teki tarpeensa päivän aikana. Pidin alustaa siinä koska en tiennyt pidätteleekö Leevi vai pissaako sitten lattialle, mikä ei olisi kovin mukavaa. No, maanantaina sitten päätin että alustaa ei lattialle laiteta. Ja eilen ja tänään onkin pidätelly hienosti koko työpäivän ajan. :) Vien nyt myös aamulla kaksi kertaa Leevin ulos. Ennen vein vain heti kun heräsin, mutta nyt vien myös pikapisulla tuossa pihalla ennen lähtöä. Sekin varmasti auttaa pidättelyssä, kun muuten tulisi pidempi aika pidätellä.

Varmasti tämä kesä on myös vaikuttanu asiaan, kun on saanut enemmän olla ulkona ja siksi tottunut tekemään myös tarpeensa ulos. Luulen myös, että Leevi nukkuu nykyään enemmän yksinollessaan. Joka kerta kun tulen kotiin, niin kunnon venytykset kuin olisi juuri herännyt. :) Mutta niinhän se pitääkin mennä, yksinollessa nukutaan.

Ollaan myös pikku hiljaa aloittamassa harjoittelut ensimmäistä koiranäyttelyä varten. Tällä hetkellä olisi tarkoitus mennä Heinolan koiranäyttelyyn elokuussa. Leevin kasvattaja on onneksi sinne myös menossa ja lupasi esittää Leevin. Itse kun en ole niin varma esittäjä kun en tiedä vielä paljoakaan koiranäyttelyistä. Ensimmäiset näyttelyt ovat varmasti enemmänkin harjoitusta Leeville. En tiedä miten Leevi reagoi muihin koiriin, kun on aina leikit mielessä eikä pysty keskittymään. Pitää vain harjoitella ja ottaa mukaan herkkunameja ja tässä muutaman kuukauden ajan harjoitella käsittelyä, seisomista, ravaamista ja muutenkin kontaktia. Katsotaan sitten innostunko hirveästi näyttelyistä. Mutta ainakin kokeillaan, olisi kyllä kiva nähdä mitä tuomari Leevistä sanoo. Leeviä kyllä moni aina kehuu komeaksi pojaksi, joten saa nähdä. :)

Olisi kiva kuulla muidenkin näyttelykokemuksia. Miten meni ensimmäinen näyttely ja miten siihen valmistauduitte? :)

Leevin ja Väinön leikit

Eilen, sunnuntaina käytiin pitkän odotuksen jälkeen treffaamassa Vilmaa ja Väinöä. Oon seurannu heidän seikkailujaan Alla omenapuun -blogissa jo ennen kuin Leevi edes syntyi, joten oli tosi kiva heidät livenäkin nähdä. Leevin ja Väinön yhteinen sävel löytyi nopeasti ja leikit oli sen mukaista. Ajeltiin Leevin kanssa Vilman ja Väinön luokse ja mentiin läheiselle aidatulle kentälle jossa sitten koirat pääsivät vihdoin vapaaksi. Pieni kävelymatka kentälle olikin haastavaa, kun halusivat jo aloittaa leikit.

Suurimman osan kuvista on ottanut Vilma. Itselläni oli kyllä kamera mukana mutta asetukset aivan väärät joten suurin osa kuvista oli epäonnistuneita. Kuitenkin pari kuvaa pääsi tännekin. Ehkä ennen seuraavaa kuvaushetkeä olisi hyvä vähän tutustua enemmän tuohon uuteen kameraan. :)

Leevillä ja Väinöllä oli molemmilla suht samanlainen leikkimistyyli, hyvin painimisvoittoista. Välillä toki otettiin juoksukilpaa, jolloin Leevi ilmaisee usein mielipiteensä kun ei pysy mukana. :D Hienosti myös molemmat muistivat meitäkin pitää mielessä, eivätkä lähteneet karkuun avoimesta suunaukosta vaikka ihmisiä ja mielenkiintoisia koiriakin käveli ohitse. Hienosti myös Leevikin jaksoi keskittyä, kun pyydettiin molempia luokse ja esimerkiksi istumaan. Yleensä kun on niin hulivili toisten koirien läsnäollessa niin nyt jaksaa paremmin keskittyä ja totella käskyjä. :)

Kun Leevi ja Väinö olivat jo hetken leikkineet niin katsoin, että lumessa oli punaisia tahroja ja kysyin Vilmalta oliko se verta. Sitten huomattiinkin, että Leevin toinen etutassu on veressä. Siinä Vilman avustuksella tutkittiin ja tassusta löytyikin pieni vekki. Kotikonstein onneksi hoidettavissa ja kotiin tullessa huuhdeltiin tassu hyvin vedellä ja nyt en edes löydä koko vekkiä eikä vertakaan tule. Menoa ei tuo pieni haava haitannut. Kyllä sitä kaikenlaista sattuu ja tapahtuu tuon pienen kanssa, onneksi kuitenkaan mitään vakavampaa ei ole sattunut. Tuokin vekki ilmeisesti tapahtui terävän lumen ja jään takia.

Tässä kuvassa pitäisi olla kaksi koiraa. 

I believe I can fly!

Ehdottomasti tullaan vielä näkemään Vilman ja Väinön kanssa, pojilla tuntui olevan niin kivaa. Melkein kaksi tuntia jaksoivat leikkiä kunnes oli aika lähteä kotia kohti. Ja on vain vartin välimatka autolla, eli ei ole matka eikä mitään. Ja toki on ihanaa kun on samaa rotua oleva koirakaveri Leeville ja Vilman kanssa on kiva jutskailla kaikenlaista tähän ihanaan rotuun liittyen. :)

Halipula iski kesken leikkien.

Kotimatkalla sitten käväisin kaupassa Leevin odottaessa autossa. Kotona sitten siivoilin. Vanhemmat olivat tulossa kahvittelemaan ja katsomaan uutta asuntoa, joten oli aika imuroida turhat pölyt ja karvapallot pois lattialta pyörimästä.

Lelutkaan ei enää mahdu yhteen koriin.

Vanhempien kylään tullessa harjoteltiin samalla ovikäytöstä. Siinäkin on jo tapahtunut edistymistä, vaikka edelleen yrittää jossain vaiheessa mennä tervehtimään, mutta lopulta kuitenkin rauhoittuu ja odottaa lupaa mennä. Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Leevi sai myös paljon kehuja rauhallisuudesta ja käyttäytyy muutenki paremmin nykyään, kun tietää että rauhallisuudesta palkitaan ja meneekin usein vieraiden eteen istumaan odottamaan rapsutuksia. :D Loppupäivä menikin sitten alla olevan kuvan mukaisesti eli Leevi torkahteli loppuillan, toki syömistä ja lenkkeilyä lukuunottamatta ja nukkui aamuun asti.

Tänään aamulenkillä Leevi teki myös loistavan ohituksen. Leevi taisi olla vielä hieman tokkurainen ja eilisestä vielä hieman väsynyt ja loistavasti seurasi mua kun ohi käveli nainen. Ei ollenkaan vetänyt tai yrittänyt päästä tervehtimään. Kyllä sitä oltiin taas ylpeitä. :)

Tällä viikolla meillä on varmaankin taas jotain koirapuistotreffejä, pitää niistä vain vielä sopia. Ja sitten sunnuntaina meillä on pentutapaaminen kasvattajan luona. Leevi pääsee siis näkemään pitkästä aikaa sisaruksiaan ja me omistajatkin päästään vaihtelemaan kuulumisia. Tulee varmasti kivaa! :) Ensi viikko mulla onkin sitten talviloma, joten pitää kaikenlaista kivaa keksiä. :)