Ohitustreenit onnettomalla lopulla

Viimein pääsimme Leevin kanssa ohitustreeneihin mukaan. Olin keskiviikon kotona flunssan kourissa, mutta illemmalla piti käydä muutenkin itse lenkillä koiran kanssa, joten kun nuo treenit järjestettiin tässä aivan lähellä, päätinpä mennä sitä kautta kun olokin jo helpotti. 

Treenit järjestimme Facebook ryhmän kautta, joten oli täysin ilmainen ja sinne sai tulla kuka vain joka kaipaa harjoitusta koirien ohitusten kanssa. Itse sai päättää mikä on paras etäisyys ja omaan tahtiin voi treenailla sekä tulla ja lähteä kun sopii. Aika kätevää, eikö?

Meitä oli paikalla yhteensä noin kuusi ihmistä koirineen. Leevi tiesi heti alussa, että nyt on jotain tekeillä ja innostui jo ennen kentälle saapumista. Toiset olivat kentällä jo hieman lähempänä toisiaan, ilmeisesti enemmän treenanneena. Me aloitimme kentän laidalta pikku hiljaa ja hetken päästä menimme lähemmäs. Emme kuitenkaan menneet kovinkaan lähelle, koska ei kannata heti ensimmäisellä kerralla edetä liian nopeasti. 

Enimmäkseen pyysin Leeviä istumaan ja pitämään katsekontaktin. Jos Leevi yritti katsoa muita koiria, menin eteen. Välillä yritimme myös kävellä, mutta siitä yleensä Leevi innostui. Ensimmäiseksi kerraksi Leevi pärjäsi mielestä hyvin, vinkui kyllä paljon ja välillä halusi kovastikin tervehtiä muita koiria mutta välillä myös hienosti keskittyi minuun ja herkkuihin.

Tässä kuitenkin seuraavalle kerralle muistettavaa:

• Uusia namupaloja kokeiluun!
• Enemmän kehuja!
• Innostavampi ote koulutukseen ja Leevin kannustaminen keskittymään minuun!
• En anna Leevin ollenkaan keskittyä muihin koiriin vaan heti yritän saada huomion itseeni!
• Naksuttimen ottaminen mukaan!

Kuten otsikko kuitenkin kertoo, kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten piti. Tämä ei kuitenkaan liity ohitustreeneihin vaikka siellä tapahtuikin. Olimme lähdössä treeneistä vajaan tunnin harjoittelun jälkeen. Samalla lähti toinenkin koira omistajansa kanssa jotka kävelivät takanamme. Leevi jäi taakseni haistelemaan ja sanoin "mennään!" jotta Leevi ei keskittyisi takana kävelevään koiraan. En tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä Leevi törmää kovalla vauhdilla mun jalkoihin takaapäin ja tunnen kuinka mun polvi menee sijoiltaan ja takaisin paikoilleen eli ns. muljahtaa! Auts!! Takana oleva koiranomistaja kyselee vointia ja kerron, että minulla on polvivika, joten polvi on ennenkin mennyt sijoiltaan mutta ei ole pitkään aikaan mennyt enkä muistanut kuinka paljon kipua se tuottaa. Rupesin sitten kivusta itkemään ja yritin hengittää rauhallisesti kivun läpi. Tämä koiranomistaja onneksi tarjoutui auttamaan ja vei oman koiransa ensin pois ja tuli sitten ottamaan Leevin minulta ja saattoi autolle.

Pääsin onneksi kotiin asti, jossa sitten kylmähoitoa polvelle. Seuraavana aamuna, eli eilen torstaina, heräsin ja polvi oli edelleen hyvin kipeä. Ääneen sanoin poikaystävällenikin, että en muistanut sen olleen ennen näin kipeä muljahtamisen jälkeen. No, puhelua pomolle että tämä lähtee nyt lääkärille ja niin tein. Päivystävä sairaanhoitaja ohjasi traumalääkärille jolta matka kulkeutui röntgeniin.

Tuomio tuli sitten seuraavanlaisesti:

Traumalääkärin diagnoosi: polvilumpion sijoiltaanmeno. Röntgenin mukaan ei ole palautunut täysin paikoilleen vielä. 

No, eipä ihme että on kipeä kun on edelleen sijoiltaan. Eihän se kokonaan sijoiltaan ole, kyse siis muutamista milleistä, mutta siltikin ei palautunut paikoilleen kuten ennen. Sain sitten kyynärsauvat kahdeksi viikoksi käyttöön sekä lähetteen fysioterapeutille kuntoukseen. Nyt sitten tyssäsi minun liikunnat ja aktiviteetit hetkeksi tämän takia. Ei vain voi mitään... Harmittaa kyllä vietävästi. Nyt kun on hyvin avuton kävelemisessä ja tavaroiden kantamisessa, ymmärtää miten ihanaa se onkaan kävellä reippaasti ja olla kaksi vapaata kättä.

Mutta näillä mennään nyt hetki, kunnes polvi paranee. Mullahan oli GoPro-kamera päällä treenien aikana joten alla materiaalia treeneistä. Video on hieman pimeä ajoittain mitä hieman arvelinkin, mutta toivottavasti saatte videosta selvää. Ja myös tuo mun "tapaturma" tuli napattua videolle sattumalta, joten se nähdään tai oikeastaan kuullaan videon lopussa. Ei huolta, siinä ei näy mitään ällöä vaan oikeastaan vain kuulee minun kiroiluni ja itkemisen. Juuri näitä hetkiä halusinkin muistoksi...

Jos haluatte videon isompana, niin videon otsikkoa painamalla pääsette Youtubeen josta saatte enemmän kokovaihtoehtoja.