Lumisella pellolla

Kävimme viime viikolla tutustumassa enemmän uuteen asuinympäristöömme. Leevi ja poikaystäväni liittyivät seuraan tietenkin sekä kamerani. Pidän tästä uudesta ympäristöstä paljon. Heti vieressä on paljon peltoa ja metsää, eli ulkoilumahdollisuudet ovat loistavat.

Sää oli ihana. Aurinko paistoi ja pakkasta oli sopivasti. Kävelimme läheiselle pellolle ja päästimme Leevin vapaaksi. Otin mukaan pallon ja siitähän Leevin riemu repesi.

Olen huomannut, että pallot ovat Leevin lempilelu ja muutenkin loistava palkinto. Lenkilläkin olen saanut paremmin kontaktia Leeviin pallon kanssa, vaikka koiria saattaa olla lähettyvillä. Leevin lempipuuhaa onkin tällä hetkellä pellolla käyminen ja vapaana oleminen pallon kanssa samalla leikkien.

Leevin luoksetulo sujui hienosti. Kerran myös huomasimme, että toiselta puolelta peltoa on toinen pariskunta tulossa koiransa kanssa. Onneksi he odottivat hetken, että saimme Leevin kiinni. Onneksi Leevi ei tainnut heitä edes huomata. Odotimme hetken, että pääsivät ohi ja päästimme Leevin taas vapaaksi ja jatkoimme pallon heittelemistä. Tuo pallon heittäminen lumessa ei kuitenkaan ihan käytännöllistä ole. Leevi kun ei välillä huomaa mihin se menee kun pallo uppoo lumeen. Pari kertaa piti myös etsiä palloa. Ja pallo ei myöskään pompi, mutta kyllä silti Leevi sai kivat leikit aikaiseksi ja nautti vapaana olosta. 

Nyt olemmekin melkein joka päivä käyneet pellolla kävelemässä ja heittämässä palloa. 

Tämä video otettiin muistaakseni sunnuntaina kun kävimme Leevin kanssa taas pellolla.

Leevin joulu 2014

Jouluaattoa menimme Leevin kanssa viettämään vanhemmilleni. Lähdimme ennen klo 13 liikkeelle. Mukana oli lahjat sekä tarvitsemani ruoka-aineet jälkiruokaa varten. Meidän perheelle on nyt tullut perinteeksi, että minä ja veljeni tekee jotain ruokaa jouluksi, jotta äitini ei tarvitsisi kaikkea tehdä. Itse päätin tehdä jälkiruoaksi piparkakkumoussea. Veljeni teki kinkun tilalle Beef Wellingtonia.

Ensin koristelimme isäni kanssa joulukuusen. Vanhempieni muutettua omakotitalosta kerrostaloon ainakin toistaiseksi, tilaa ei ole paljon joten tällä kertaa vanhempani ostivat pöydälle mahtuvan kuusen. Parempihan se on kuin ei mitään.

Kukahan siellä kurkkii?

Isoveljeni oli jo ahkerasti kokkaamisen kimpussa. Minun jälkiruokani tekeminen ei kestänyt niin kauaa, joten minulla ei ollut niin kiire.

Halusin Leevistä kivan joulukuvan, joten koristelin Leevin asianmukaisesti ja laitoin pään päälle tonttulakin. Leevi kovin ihmetteli mikä tuommoinen lakki on ja kuvan otto ei onnistunut ensimmäisellä otolla, mutta kiva kuva saatiin joulutonttu Leevistä.

Kun itse jäin tekemään jälkiruokaani, menivät vanhempani sekä isoveljeni Leevin kanssa lenkille. Onneksi lunta tuli viimein tänne etelä-Suomeenkin ja saimme lumisen joulun!

Joulu ja lenkki taisi olla kovin väsyttävää Leeville, kun oli koko päivän hyvin rauhallinen ja nukkui paljon. 

Sitten pääsimme vihdoin joulupöydän ääreen nauttimaan pöydän antimista. Tekemäni piparkakkumousse oli hyvää, tosin todella tuhtia ja vahvaa. Hieman äidin kanssa epäiltiin, että reseptissä olisi pitänyt olla 1 tl piparkakkumaustetta eikä 1 rkl. Kuitenkin mousse syötiin ja tänään kun kävimme uudelleen vanhemmillani, laimensimme sitä creme fraichella ja se auttoi. 

Leevi sai toki kovasti rapsutuksia päivän aikana, joista tietenkin tykkäsi.

Ruoan jälkeen siirryimme avaamaan lahjoja. Lopuksi Leevi sai omat lahjansa myös, joista sai itse avata yhden jossa oli naudan savulumpio. Leevi ei hirveästi ymmärtänyt lahjapaperin repimisen päälle vain lähinnä ihmetteli meidän tuijottelua ja kameralla kuvaamista. Kuitenkin avustuksella pääsi maistamaan naudan savulumpiota. Keskeytin kuitenkin syömisen hetkeksi ja avasimme loput Leevin lahjoista ja pitihän kuvakin avatuista lahjoista vielä ottaa. Leevi vain kielellään lipoi huuliaan, taisi tuo naudan savulumpio houkuttaa. Lopulta Leevi pääsi nauttimaan lumpiosta. Lahjoiksi Leevi sai myös pari lelua, puruluita sekä uuden ruoka-astian joka ei ollut kuvassa koska se otettiin heti käyttöön. Edellinen kun oli haljennut jostain syystä.

Ennen keskiyötä sitten lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Joulu oli jälleen onnistunut ja sain itsekin paljon kivoja lahjoja. Tänään kävimme myös läheisellä pellolla Leevin ja poikaystäväni kanssa. Leevi sai siellä vapaana juosta pallon perässä. Otin myös kameran mukaan joten tästä reissusta lisää seuraavassa postauksessa.

Nauttikaahan vielä joulunajasta!

Hyvää joulua!

Erittäin hyvää joulua kaikille!

T: Leevi ja taustatiimi

Uusi koti

Eilen muutettiin Leevin kanssa poikaystäväni kanssa yhteen ja mukana tuli myös kolme kissaa. Meillä onkin nyt aikamoinen suurperhe täällä saman katon alla. Muutto meni hyvin, itse olin töissä normaalisti ja poikaystäväni isänsä kanssa muutti tavarat uuteen asuntoon. Leevi tietenkin avustamassa ja tarkkailemassa. Leeviä edelleen kiinnostaa hirveästi uusi paikka ja ympäristö. Kävimme tänään jo vähän tutustumassa ympäristöön ja tykkään kyllä paljon. Käytiin myös läheisellä pellolla jossa päästin Leevin vapaaksi hetkeksi. Kuitenkin uudet hajut sekä energisyys vei vallan ja Leevihän otti oikein kunnon juoksuspurtin. Onneksi korvat oli suht hyvin matkassa mukana, että palasi takaisin mutta hetken jo pelästyin kun se niin määrätietoisesti juoksi poispäin onnellisena vapaudesta.

Joten ehkä nyt hetken totutellaan tähän uuteen paikkaan, niin sitten uudelleen voidaan mennä pellolle. Tällä kertaa otan kuitenkin pallon mukaan, koska se on tähän asti osoittautunut hyväksi keinoksi saada Leevi luokse. Kävimme myös läheisen puron luona jossa oli sorsia. Leevi niitä kovasti ihmetteli ja lopuksi halusi tehdä lähempää tuttavuutta, jonka jätimme välistä. Aamulla poikaystäväni viedessä Leevin aamulenkille, tuli meidän portaista ulos mies hänen 7-vuotiaan suomenlapinkoiran kanssa. He vaihtoivat siinä pari sanaa ja koiratkin pääsivät tutustumaan, tykkäsivät kuulemma paljon toisistaan.

Sisällä Leevi tykkää olla kaikessa mukana ja seuraa kissoja koko ajan, jotka eivät tätä aina arvosta. Uskon kuitenkin että ajan kanssa rauhottuu eikä välitä kaikesta niin paljon. Kovin utelias Leevi onkin luonnostaan muutenkin.

Onneksi ensi viikolla on vain parina päivänä töitä ja sitten onkin lomaa miltei pari viikkoa. Siinä ehtii laittaa asuntoa vielä kuntoon enemmän ja käydä ulkona tutustumassa eri reitteihin ja paikkoihin. Siitä saa myös mukavasti taas materiaalia tännekin.

Leevin plussat ja miinukset

Näin yhdessä koirablogissa postauksen koiran plussista ja miinuksista. Ajattelin tehdä sitten saman Leevistä, samalla pääsee miettimään missä asioissa on vielä treenailtavaa. :)

Plussat:

- Rakastaa kaikkia. Heti meille kotiutumisesta alkaen oli selvää, että Leevi tykkäsi paljon ihmisistä. Nykyäänkin Leevi innostuu aina kun ihminen antaa rapsutuksia, on sitten ennestään tuttu tai tuntematon ihminen. Rakastan tätä ominaisuutta Leevissä. Myös kaikki koirat ovat Leevin mielestä potentiaalisia leikkikavereita, eikä ikinä ole osoittanut agressiivisuutta muita koiria kohtiin. 

- Rohkeus. Leevi ei ole mikään arkajalka, ei pelkää ukkosta tai muita kovia ääniä. Uusi vuosi meni myös helposti, kun Leevi ei välittänyt paukkuvista raketeista. Koirapuistossakin Leevi menee suin päin tutustumaan koiriin, eikä arastele turhia. Uskaltaa myös puolustaa itseään jos toinen koira yrittää pomotella. Tämä ominaisuus on helpottanut paljon Leevin kasvatuksessa. En muista montaa vierasta asiaa, mihin olisi Leeviä pitänyt totutella. Pienenä pentuna piti pysäköidylle isolle rekalle vähän puhahtaa, mutta sekin loppui kun rauhallisesti tuohon mystiseen ajoneuvoon tutustuttiin. 

- Sopeutuvaisuus. Leevi osaa hyvin tyytyä siihen mitä hänellä on. Emme käy joka päivä useamman kilometrin lenkillä ja treenata tuntikausia ja heitellä palloa. Joskus vain käymme rauhallisilla lenkeillä ja leikimme hieman sisällä, tästä huolimatta Leevi ei ala hyppiä seinillä tai etsimään itse kiellettyä tekemistä.

- Ei tuhoa yksinollessaan. Ennen Leevin kotiutumista kuulin kauhutarinoita, kuinka koirat (erityisesti pennut) olivat tuhonneet kaikenlaista omaisuutta yksinollessaan. Pienenä pentuna ollessaan Leevi teki hieman tuhoja, ei kuitenkaan mitään merkillistä mitä ei olisi voinut kotikonstein korjata. Siihen verrattuna mitä kaikkia tarinoita olen kuullut ja kuvia nähnyt, ollaan kyllä päästy helpolla. Osa näistä tehdyistä tihutöistä oli myös ihan itseni syystä. Ei kannata jättää kenkiä eteiseen tai unohtaa viedä roskapussia. Nykyään harva se päivä Leevi keksii mitään kiellettyä tekemistä. Ja jos keksii niin on lähinnä lehtiä tai muuta muutenkin roskiin mentävää.

- Ulkonäkö. Kaikkihan tätä sanovat omista koiristaan, mutta mielestäni Leevi on oikeasti komein näkemäni koira ikinä. En voisi kuvitella itselleni lyhytkarvaista koiraa, rakastan upottaa käteni Leevin pehmeään turkkiin. Leevin ilme on myös todella lempeä ja katsoo suoraan silmiin.

- Ilopilleri. Minulla saattaa olla todella huono päivä ja palaan töistä kotiin maani myyneenä ja lenkille lähtö ei kiinnosta ollenkaan. Kuitenkin astuessani sisään on aina Leevi vastassa joka on aina iloinen kun tulen kotiin. Ensin tehdään isoin elein venytykset ja sitten alkaa häntä vipattamaan huimaa vauhtia. Pakkohan siitä on tulla hyvälle tuulelle. Lenkilläkin sitä usein piristyy, saa raitista ilmaa ja näkee kuinka Leevi nauttii raikkaasta ilmasta ja haistelemisesta. Leevi on tuonut paljon positiivisuutta elämääni ja naurua. Ei mene päivääkään ohi kun en sille nauraisi.

- Rauhoittuminen. Leevillä riittää kyllä energiaa riehumiseen, leikkimiseen ja treenaamiseen. Se kuitenkin osaa rauhoittua kotona tai kylässä. Jos ei mitään tapahdu ympärillä, niin Leevi menee kyllä lepäämään/nukkumaan.

- Ei hauku hirveästi. Leevi haukkuu oikeastaan vain koirapuistossa, leikkiessä koirien kanssa. Siellä annankin Leevin riehua ja haukkua, se on sitä varten. Sisällä haukkuu erittäin harvoin (jos ei yksin ollessa haukkumista lasketa) ja tästä olen hyvin tyytyväinen.

- Puolustaa itseään. Leevi on hyvin ystävällinen ja leikkisä koira, mutta ei kuitenkaan ole alistuvaa sorttia. Jos joku yrittää Leeviä pomotella tai kiusata, niin puolustaa kyllä itseään ja antaa takaisin. Kuitenkaan ei ikinä näytä aggressiivisuuden merkkejä, vaan juurikin puolustaa itseään ja paikkaansa. Pidän siitä, ettei se aristele ja tule häntä koipien välissä mun luokse, vaan pärjää kyllä.

- Tottelevaisuus. Olen saanut paljon positiivista palautetta Leevin tottelevaisuudesta. En väitä, etteikö se joskus ole tottelematta käskyjä, varsinkin muiden koirien seurassa siltä tuppaa korvat katoamaan, mutta muuten tottelee hyvin käskyjä. On myös äärimmäisen kiltti; jos Leevillä on esimerkiksi luu ja kävelen Leevin ohi, Leevi itse katsoo minua päin, ikäänkuin katsoakseen saako jatkaa luun pureskelua. 

Miinukset:

- Koirien ohitukset. Lenkeillä koirien ohitukset on vaikeita, koska Leevi on niin leikkisä ja sosiaalinen. Haluaisin tervehtiä kaikki vastaantulevat koirat.

- Liikainnostuminen. Kun esimerkiksi kotiini tulee vieraita, niin Leevihän luonnollisesti innostuu siitä paljon. Leevi odottaa hienosti paikallaan, että vieraat tulevat sisään, mutta kun annan luvan Leeville mennä tervehtimään niin se tervehtiminen on semmonen ryntäys vieraiden luokse. Ja vaikka siitä Leeviä nopeasti rauhottuukin, niin silti olisi hyvä että pystyisi rauhallisesti mennä tervehtimään ihmisiä. Myös jos esimerkiksi rappukäytävässä tulee ihmisiä/koiria vastaan niin Leevi ei voi vain mennä ohi, vaan hirveästi yrittää päästä tervehtimään ja innostuu.

En oikeasti keksinyt muita miinuksia ja nuokin on asioita mitä voi treenata koulutuksen avulla. Olen kyllä huikean ylpeä Leevistä ja Leevin luonteesta. Uskon, että siihen on vaikuttanut myös se määrä rakkautta mitä Leevi saa. Sitä oikeasti rakastetaan ja Leevi varmasti tietää sen. 

Viime aikoina meidän arjessa ei ole kummempia tapahtunut. Parin viikon päästä olisi kuitenkin meillä edessä muutto. Muutamme poikaystäväni kanssa yhteen jolloin toivottavasti on enemmän aikaa tännekin kirjoitella kun jaamme Leevin lenkityksen jne. Muutamme ihanien ulkoilumahdollisuuksien viereen. Poikaystävän mukana muuttaa myös kolme kissaa, joten päästään myös seuraamaan miten heidän yhteiselo alkaa sujumaan. Onhan ne jo tavanneet toisensa monta kertaa, mutta yhdessä asuminen on eri asia. Mutta tästä sitten jatkossa. Muitakin postausideoita olisi, joten eiköhän viimeistään joulupyhien jälkeen/aikana ala postaukset lisääntymään taas.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Retki Nuuksion kansallispuistoon

Olen jo keväästä asti hinkunut lähtemään luontoon retkeilemään. Kuitenkin toisessa jalassa kipuileva plantaarifaskiitti on sen estänyt. Nyt kuitenkin uskallan sanoa, että se on jo paranemaan päin. Ei täysin parantunut, mutta kuitenkin jo parempi.

Tänään päätettiin poikaystävän kanssa lähteä Nuuksion kansallipuistoon. Päätettiin kävellä Klassarinkierros joka on noin 4 kilometriä. Mielestäni kuitenkin oli pidempi. Matkaan kului miltei kaksi tuntia, vaikka sen kummempia taukoja ei pidetty. Pari lyhyttä juomataukoa pidettiin vain.

Sää oli juuri sopiva. Suht pilvinen, asteita mukavat 5. Vaikka päällä ei kovin kummoista ollut, niin ihan huppari piti tarpeeksi lämpimänä kun koko ajan oli liikkeessä.

Päätimme jo alkuviikosta, että sään salliessa menisimme lauantaina luontoon. Katselin keskustelupalstoilta eri kansallispuistojen keskusteluita ja ihmisten kokemuksia. Moni sanoi Nuuksiosta, että on todella ruuhkainen ja moni vertasi sitä Mannerheimintien kävelykatuihin. Kuitenkin moni kommentti oli kesäisin kirjoitettu, joten olisiko nyt erilaista? No, jätimme auton parkkipaikalle jossa oli noin 10-15 autoa. Siitä kuitenkin lähti monta eri reittiä. Parkkipaikalla oli samaan aikaan toinen pariskunta, jotka olivat lähdössä pyöräilemään. Kuitenkin koko kaksituntisen kävelyn aikana vain noin neljä ihmistä tuli vastaan! Eli hyvin rauhassa saatiin kävellä.

Lyhyt juomatauko. Onneksi tuli ostettua tuo sisääntaitettava vesikuppi Leeville. On kyllä kätevä. 

Siinä se komeus istuu. Oli kyllä ihanaa (kuten aina) nähdä kun Leevi nauttii. Ei kyllä voitu kauheasti hidastella, kun Leevi piti huolen että mennään reipasta vauhtia. Harmi kun ei voitu päästää Leeviä vapaaksi, olisi varmaan juossut huimaa vauhtia! Nyt kun koira on tullut taloon, niin kyllä se paljon motivoi lähtemään ulos kodista. Tuskin olisin yhtä paljon nauttinut tuolla kävelemisestä kuin jos olisi ilman koiraa. Ja kuka tietää oltaisiinko menty lainkaan. Kun arkipäivisin Leevi on paljon yksin ja iltaisin sitten toki käydään lenkeillä, treenaillaan yms. niin viikonloppuisin on sitten kiva keksiä kaikenlaista tekemistä myös Leeville.

Ollaan jo poikaystävän kanssa mietitty, että ensi vuonna sitten mentäisiin ihan vaeltamaan pidemmäksi aikaa esimerkiksi Lappiin. Rinkat vaan selkään ja luontoon. Ennen sitä on onneksi aikaa vielä kasvattaa kuntoa ja enemmän käydä luontoretkillä.

Sitten olimmekin jo Klassarinkierroksen lopussa. Aika meni todella nopeasti ja yllättävän helposti tuo meni. Ei tullut semmoista fiilistä, että olisi ollut liian pitkä reitti. Vaikka tulikin pari jyrkkää mäkeä vastaan niin niistä kuitenkin selvittiin ja maasto oli muuten helppokulkuista. 

Ei varmastikaan jää viimeiseksi kerraksi ja ennen kovia pakkasia voisi katsoa jos vielä ehtisi käydä toisen reitin kävelemässä. Tai sitten ihan toiseen kansallispuistoon kävelemään. Nuuksion kansallispuistoon kun on lyhyt matka missä asutaan niin se oli looginen paikka mihin lähteä.