Pikku hiljaa...

Siitä on taas hetki ku oon tänne ehtiny kirjottaa. Arkipäivät kun menee niin hujauksessa töissä ja sitten illat Leevin kanssa pääosin niin jää vähän aikaa keskittyä tämmösiin asioihin mihin pitää hetki keskittyä. Viikonloppuisin sitten oon yrittänyt kirjotella, mutta viikko sitten viikonloppunakin oli ystävän polttarit joten kirjoittaminen jäi hetkeksi. Ja nyt myös ollut joulukiireitä Nyt onneksi alkoi viikon joululoma, seuraavan kerran olisi asiaa töihin vasta perjantaina ja sitten onkin taas viikonloppu heti. :) Mutta eipä tässä kovin kummosia muutoksia olekaan tapahtunu. 

Ajattelin tehä tämmösen erittelyn erinäisistä ns. osa-alueista joita haluisin Leevin oppivan ja kommentoin sitten miten meilläpäin asiat sujuu.

Luoksetulo
Mullahan on heti tuossa kodin vieressä mukavasti peltoa, jossa Leevi on heti kotiutumisen jälkeen saanut kirmailla vapaana ja ollaan harjoiteltu luoksetuloa. Luoksetulo sujuu suht hyvin. Uskaltaa kyllä kirmailla rauhassa eikä koko ajan pysy lähettyvillä, mutta katsoo kyllä usein missä olen ja seuraa jos vaihdan yhtäkkiä suuntaa. 

Tämä luoksetulo kuitenkin meni hieman huonoompaan suuntaan, kun yksi päivä oltiin pellolla ja Leevi vapaana. Huomasin, että pellon laidalta on tulossa eräs nainen shelttinsä kanssa. Tiedän tämän sheltin olevan pelokas ja murisee ja räyhää kaikelle liikkuvalle. Asuvat samassa rapussa mun kanssa ja kerran kun lähdettiin Leevin kanssa lenkille niin kuulin kun nämä tulivat yläkerrasta alaspäin. Sheltti ilmeisesti aisti meidän olemassaolon ja alkoi murisemaan. Se oli eka kerta ja tähän mennessä ainoa, kun olen oikeasti nähnyt Leevin peloissaan. No, lähdin sitten kävelemään toiselle puolelle peltoa. Leevi huomasi naisen ja koiran, mutta kun käskin tulla mukaan niin tuli kyllä reippaasti. Käänsin selkäni tässä vaiheessa Leevin suuntaan. Kun sitten katsoin taakse, huomasin sen naisen ja koiran olevan aivan lähellä, noin 10 metriä siitä missä Leevi oli kun huomattiin heidän tulevan. Ja sitten Leevi jo kirmasikin heidän luokseen siinä samalla, eikä tullut luokse käskyistä huolimatta. Sheltti oli hihnassaan ja Leevi halusi leikkiä. Ei onneksi tehnyt mitään vaan lähinnä hieman pakoili kun Leevi olisi niin kovasti halunnut leikkiä. Kun menin sitten paikalle, niin Leevi tuli luokse, otin syliin ja vein pois. Jälkeenpäin sitten rupesin ajattelemaan asiaa enempi, ja mietin että olisiko tämä nainen selkäni takana yrittänyt saada Leeviä tulemaan luokseen jotta saa koiraansa sosiaalistettua (ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta). Ihmettelen vaan miten lähelle he olivat tulleet ja naisen kommentitkin kun Leevi heidän luokseen meni "no sehän vain tulee haistelemaan...". No anyways, tämmöinen asia sattui. Nyt sitten oon ollut paremmin varuillani ja katsonut onko muita lähellä. 

Hihnakäyttäytyminen ja ohittaminen
Tämä on meillä tällä hetkellä suurin "ongelma". Leevi kävelee kyllä usein löysällä hihnalla, mutta kun on ollut juuri päivän yksin ja energiaa patoutunut niin sehän on yhtä vetämistä, sähellystä ja hepulia koko lenkki. Myös muut ihmiset ja koirat kiinnostaa sen verran että niiden luokse on pakko päästä, joten ohitukset on kyllä vaikeita. Leevistä oikein näkee kuinka haluaisi mennä leikkimään muiden koirien kanssa ja tervehtiä ihmisiä. Tässäkin on niitä hyviä ja huonoja päiviä. 

Tässä on ollut nyt muutamana viimeisenä päivänä huolenaiheita, kun viime keskiviikkona lähdettiin työpäiväni jälkeen ulos. Leevi oli ollut kauan yksin, joten energiaa riitti. Kun päästiin ulko-ovesta ulos, niin joka suunnasta tuntui tulevan ihmisiä tai koiria. Leevihän meni siitä aika sekaisin. Veti ja haukkui. No, aloin kävelemään sisäpihamme polkua pitkin ja Leevi huomaa takana tulevan kaksi nuorta miestä. Kauhea vetäminen ja hepuli alkaa, kunnes vaan tunnen kuinka hihna löystyy ja Leevi lähtee juoksemaan miehiä kohti. Leevi pääsi vapaaksi hihnasta.

Ylemmässä kuvassa oleva lukko oli jotenkin pettänyt, ei siis mennyt rikki vaan jotenkin ketju pääsi lukosta pois. Onneksi miehet eivät Leeviä pelänneet vaan tervehtivät sitä ja antoivat Leevin ketjun minulle ja sain Leevin kiinni.

Sitten taas torstaina, käytiin taas töiden jälkeen lenkillä. Jälleen vetämistä ja hepuleita. Takaisin tullessa 10 metriä ennen ulko-ovea Leevi saa hepulin ja sinkoilee sinne tänne ja taas tunnen kuinka hihna löystyy ja Leevi pääsee irti. Tällä kertaa kuitenkin eri lukko antaa periksi. Se lukko joka on hihnassa ja on kiinni pantaan. 

No, onneksi ketään ei ollut lähellä ja kun käskin Leeviä tulemaan luokse, Leevi myös tuli. Sitten en enää laittanut hihnaan vaan kannoin sisälle. 

Iltalenkki ja aamulenkki olivat sitten jännittäviä aikoja, kun sai pelätä pettääkö hihna taas. Onneksi Leevi oli noilla lenkeillä jo hieman saanut energiaa purettua joten osasi kävellä suht hyvin. Perjantaina kävin töiden jälkeen Mustissa & Mirrissä ostamassa uuden pannan ja hihnan, toivottavasti ovat kestävämpiä. Esittelen ne sitten toisessa postauksessa vielä.

Tämä osa-alue kaipaa siis vielä paljon koulutusta, harjoittelua, kärsivällisyyttä ja hermoja. Mutta eiköhän me saada vielä yhteistyö sujumaan. :)

Yksinolo
Tässäkin ollaan suht hyvin pärjätty. Ironisesti juuri tänään palatessani asioilta muutaman tunnin jälkeen, kuulin ulko-ovella kuinka Leevi haukkui. Palasin sisälle vasta kun lakkasi haukkumasta. Toivon todella, että oli jokin poikkeustapaus. Siitä on useita viikkoja aikaa kun on viimeksi ääntä pitänyt kun on ollut yksin. 

Käsittely ja erilaiset hoitotoimenpiteet
Leevin kanssa ollaan nyt enemmän harjoiteltu käsittelyä. Minun se antaa suht hyvin tarkistaa silmät, korvat, suun jne. Välillä kuitenkin väistää päällään. Kun eläinlääkäri tarkistaa, niin silloin kyllä rimpuilee. Eli tätäkin pitäisi harjoitella. Kynsienleikkaus ei ole lempipuuhaa, ja sen välillä antaa kuuluakin. Kuitenkin rauhottuu välillä, jolloin saan kyllä leikattua. Tämä on kyllä pikku hiljaa parantunut verrattuna ensimmäiseen kertaan. Turkin harjaus sujuu hyvin, tuntuu miltei nauttivan siitä. On rauhallisesti pöydällä eikä tavoittele harjaa tms.

Kyllähän Jouluna pitää turkin olla kunnossa, joten eilen illalla oli harjauksen vuoro ja kyllähän sieltä jo vähän sitä karvaa lähtee. Tätä voi sitten verrata niihin tulevaisuuden kuviin kun irtoavan karvan määrä on hiiiiieman eri mitä nyt. :D

Sosiaalistaminen
Tässä kohtaa pitää kyllä kehua Leeviä todella rohkeaksi ja reippaaksi pojaksi. Ei turhia arastele uusia tilanteita vaan menee reippaasti uusiin paikkoihin. Nauratti kun oltiin työkaverini luona jokin aika sitten ja työkaverillani on myös koira jonka kanssa Leevi pääsi leikkimään. Oltiin ensin ulkona ja sitten mentiin työkaverini kotiin sisälle. Leevi meni heti jalkojen välistä sisälle aristelematta lainkaan uutta paikkaan vaan meni reippaasti tutustumaan ja katsomaan uusia paikkoja. Pelkästään ulkona olevalle sähkökaapille, pienelle lumiukolle ja yhdelle puupenkille on pitänyt hieman haukkua mutta sekin on lakannut kun on mennyt lähemmäs. :) 

Torstaina olisi taas suunnitelmissa tavata koirakaveri Pyry jonka kanssa Leevi on jo kerran päässyt leikkimään. Myöskin kaverien koiria olisi lähitulevaisuudessa tarkoitus treffata. Kaikki koirat on Leevin mielestä hänen kavereita ja myös ihmiset.

Mutta siinä nyt joitain osa-alueita jotka suht tärkeitä pentuiässä harjoitella. Meille on myös toinen aika iso muutos tulossa, sillä muutamme Espooseen. Onneksi vanhemmat edelleen asuvat tässä lähellä joten täällä kyllä tulemme tulevaisuudessakin liikkumaan, mutta isompaan asuntoon muutamme ja uudet seikkailut odottaa siellä. Tulen kyllä kovasti kaipaamaan tuota vieressä olevaa peltoa, mutta uuden asunnonkin lähellä on iso koirapuisto ja autolla pääsee metsään ja pellolle. Toivottavasti Leevi osaa sopeutua uuteen ympäristöön ja kotiin hyvin ja yksinolokin uudessa paikassa onnistuu. Ainakin tilaa on enemmän mitä nykyisessä aitauksessa on.

Tämmösiä kuulumisia siis täältä. Huomenna sitten Joulua viettämään vanhempien luokse, Leevikin saa lahjoja ja herkkuja mutta siitä lisää toisessa postauksessa. :)