Nimen valitseminen

Nyt kun Leevi vielä kasvaa äitinsä ja sisarustensa kanssa, voi blogin täyttää näillä arkijutuilla mitä ennen pennun kotiutumista on käynyt läpi.

Uuden perheenjäsenen nimihän voi usein aiheuttaa aikamoista päänvaivaa. Ainakin mulle kävi näin. Monen monta nimivaihtoehtoa ja päätöstä ei vain saanut.

Mielestäni nimen on hyvä olla kaksi tai kolmea tavua, noin 4-5 kirjaiminen.  Lyhyt ja ytimekäs nimi on hyvä olla. Kukin tekee tottakai silti miten tahtoo, itse kuitenkin hain nimeä näillä kriteereille. Yksi toinen ja tärkeä kriteeri oli myös, ettei nimessä ole r-kirjainta koska olen r-vikainen. Mietimmekin isoveljeni kanssa, mikä voisi olla pahin nimi minulle. Joltain nimisivulta löysimme Error nimen. Jep, pahin painajaiseni! :D

Googlasin useita nimisivuja ja sieltä etsiskelin nimiä ja tein listaa. Miltei heti oli vahvana vaihtoehtona Koda, joka tuli mieleeni Karhuveljeni Koda- elokuvasta. Se nimi mielestäni sopi lappalaiskoiralle joka saattaa hieman näyttääkin karhulta. Mutta tämän nimen kuitenkin pilasivat lähimmäiseni jotka nimen kuultuaan saivat mieleensä Skodan, Kodakit jne. Ja sitten aina Kodan nimen kuultuani kuulin myös nämä nimenväännökset.

Aloitin sitten alusta ja etsimään uutta nimeä. 

Vaihtoehtoina olivat:

- Väinö
- Simba
- Nalle
- Luca
- Hugo

Näistä kaikista tykkäsin paljon, mutta en niihin kuitenkaan rakastunut. Sitten se iski, Leevi. LEEVI!! Joo, Leevi! Kyselin parilta tuttavalta mielipidettä ja hekin tykkäsivät, äitini jopa tykkää enemmän Leevistä kuin Kodan nimestä. Leevi on sellainen lyhyt, helppo ja pehmeä nimi ja tykkään siitä oikein kovasti. :)

Sain myös valita Leevin virallisen nimen. Pentue oli J-pentue joten luonnollisesti nimetkin alkoivat J:llä. Kasvattaja laittoi ehdotuksia ja rupesin miettimään uusia vaihtoehtoja lisäksi. 

Leikittelin sanoilla hetken; Just love, Just a dream, Joy of life... Halusin kuitenkin jonkin hieman erilaisen eikä niin kliseisen. Ja mieleeni tulikin Jump for joy, joka täydellisesti kuvasti sitä fiilistä joka mulle tuli kun kuulin pentujen synnytyksestä. Hypin ilosta, itkin onnesta, halasin kaikkia ihmisiä lähelläni (onneksi satuin olemaan töissä!) jne. Jump for joy myös mielestäni sopii hyvin pojalle. Ehdotimme sitä kasvattajalle ja nimi oli meidän. :)

Olisi myös kiva kuulla miten muut ovat päätyneet oman koiransa nimeen. :)

Pentujen ensinäkeminen ja koiranpennun valinta

Kun pennut olivat reilu 3 viikkoisia, menin heitä katsomaan kasvattajan luokse. Olin jo saanut muutamia kuvia jokaisesta pennusta ja olin jo iskenyt silmäni erääseen pentuun. Tämä oli kuitenkin vain kuvien perusteella enkä tiennyt ollenkaan pennun luonnetta, joten lähdin tottakai avoimin mielin katsomaan pentuja. Olin varautunut varausmaksulla, koska todennäköisesti varaisin pennun lopullisesti. Olihan uroksia syntynyt neljä ja olin ensimmäinen varaaja.

Jo ajomatkalla intoilin hirveästi, en vain jaksanut odottaa näkeväni pennut ja tehdä valintani. 

Kun saavuin pentuhuoneen ovelle ja näin pennut, taisin päästää aika kimakan äänen. Pennut olivat kasassa toistensa vieressä nukkumassa. Niin pieniä karvapalleroita siellä oli.

Osa pennuista heräsi ja katseli, että ketkäs sieltä saapuivat häiritsemään unia. Loput pennuista jatkoivat hetken vielä nokosiaan. Kasvattaja sitten nosti pennut pois kehikostaan. Osa pennuista lähti seikkailuilleen muualle ja pari pentua jäi nuokkumaan katseltavaksi.

Leevi sylissä

Aloin vähitellen ottamaan pentuja syliini, muistan vain kuinka nuuhkuttelin pennun ihanan tuoksuista turkkia ja silittelin. Otin sitten yhden reippaan pennun syliini ja sehän jäi siihen tyytyväisenä makoilemaan. 

Luonteistahan on vielä vaikea päätellä näin nuoressa iässä, yleensä vasta neljän viikon iässä luonteet alkaa pikku hiljaa tulemaan paremmin esille. En kuitenkaan jaksanut odotella yhtään enempää. :) Yksi pentu kuitenkin osoitti rohkeutensa ja avoimuutensa heti. Muiden sisarusten mennessä unten maille, oli tämä herra vielä valmis uusiin seikkailuihin. 

Siellä se Leevi seikkailee, kun sisarukset ovat jo sammahtaneet.

Yksi uroksista oli hieman ujompi kuin muut, joten häntä en pystynyt harkitsemaan. Hain nimenomaan rohkeaa, oppimishaluista ja avointa pentua joka sopeutuisi harrastuskoiraksi. Ja kun tämä yksi pentu oli juuri sitä ja ensimmäinen joka otti meihin kontaktia, oli päätös yllättävän helppo. Kyselimme kasvattajalta, että mitä mieltä hän on ja hänkin oli tyytyväinen valintaamme. Varausmaksun maksoin ja niin Leevi oli valittu. Enkä valintaa ole katunut hetkeäkään. Edelleen Leevi on rohkea, avoin, reipas ja potentiaali harrastuskoira. Myös näyttelyihin hän on lupaavin pentueesta rakenteensa ja luonteensa vuoksi, joten eiköhän herraa nähdä näyttelyissäkin vielä. :) Kävi myös ilmi, että tämä valitsemani pentu oli se jota olin kuvista ihaillut.

Leevi on tuossa oikealla, istumassa valkoisen alustan päällä.

Koiranpennun valintaan olen saanut joitakin vinkkejä. Varsinkin jos on valinnanvaraa, on hyvä miettiä (ellei ole jo) mitä haluaa tulevan koiran kanssa tehdä. Jos haluaa harrastaa tokoa, agilityä tm., valitsee sen jolla riittää energiaa eikä sitä joka ujostelee nurkassa. Jos taas hakee rauhallista perheenjäsentä lapsiperheeseen, voisi harkita sitä pentua joka on rauhallinen eikä liian "päällekäyvä". Myös se, että jos pentu sylissä rauhoittuu ja jää siihen hetkeksi on hyvä merkki. Ja tottakai kannattaa aina kysellä kasvattajalta heidän mielipidettään, hehän viettävät eniten aikaa pentujen kanssa ja näkevät parhaiten pentujen luonteet. Voi olla, että se rauhallisin pentu onkin oikeasti vilkkain joka juuri ennen tuloanne riehui itsensä väsyneeksi. 

Sovimme heti samalla myös luovutuspäivän, joka on siis maanantaina 21.10. Samalla minulla alkaa kahden viikon mammaloma, joten olen sitten ensimmäiset kaksi viikko kotosalla pennun kanssa ja tarkoitus on että sitten mennään kaikkialle tutustumaan. :) 

Sain nyt tuohon oikealle sivupalkkiin laitettua tuommoisen laskurin joka laskee aikaa kunnes Leevi kotiutuu. Vielä noin 2,5 viikkoa aikaa. Huih. :)

Koirarodun valinta

Kaikille jotka on harkitsemassa tai ovat jo ottaneet koiran, tietää miten vaikeaa on valita itselleen sopiva koirarotu. Tottakai rotu saattaa olla myös päätetty aikoja sitten, tai mieli voi jopa muuttua. Viimeisin tapahtui mulle.

Mä oon aina halunnut koiran, aivan pienestä asti. Muistan kuinka lapsena mietittiin kaverini kanssa miten saisin suostutettua vanhempani ottamaan koiran. Lainasin kirjastosta kaikenlaisia koirakirjoja, jotta vanhempani huomaisivat että olen valmis ottamaan vastuuta... mutta pentua en saanut. Tuolloin olin asiasta todella surullinen ja jopa vihainen, mutta nyt "vähän" aikuistuneena tajuan että oli ihan hyvä päätös. Mun vanhemmat nimittäin matkustaa paljon, joten koiran hankinta ei olisi ollut järkevää. 

Nyt sitten viime kesänä vihdoin mietin, että nyt olisi hyvä aika alkaa miettimään koiran hankintaa. Ensinhän piti päättää rotu. Ja tästä mun tavasta etsiä minulle sopiva rotu, päätinkin teille kertoa ja antaa hieman vinkkejä.

Olin jo pari vuotta aikaisemmin päättänyt, että sitten kun otan koiran, se tulee olemaan sheltti. Halusin kuitenkin harkita muitakin rotuja ja miettiä vaihtoehtoja, joten aloin ottamaan eri roduista selvää.

Heti ensimmäiseksi lainasin kirjastosta tämän kirjan. Siinä on (kai?) kaikki rodut mitä ainakin Suomessa on ja jokaisella sivulla on keskitytty yhteen rotuun.

Itse harkitsin muun muassa corgia ja vaikka siitä lopulta luovuin, niin tästä kuvasta näkee miten kyseisessä kirjassa on kaikki tärkeimmät tiedot rodusta yhdellä sivulla; ulkonäkö, luonne, turkinhoito, liikunnantarve jne.

Mun mielestä tärkeintä koirarodun valinnassa on juuri se sopivuus. Koiran söpöys ei kerro koirasta vielä mitään. Oon kuullu aivan liian monta kertaa, että on otettu rotu vain sen ulkonäön takia ja sitten ihmetellään kun käsissä on ongelmakoira. Sitä ei vaan voi esimerkiksi ottaa huskya tai bordercollieta jotka tarvitsevat paljon aktiviteetteja ja liikuntaa, sellaiseen perheeseen joka hakee ihan vain seurakoiraa eivätkä ole halukkaita harrastamaan mitään erikoista koiran kanssa. Koiran on sovittava sen omistajalle ja sen tarpeille. Jos rotu valitaan hyvällä harkinnalla ja taustatyöllä, omistaja sekä koira ovat onnellisempia.

Ei kannata olettaa, että rodun valinta käy nopeasti. Voihan se niinkin käydä, mutta mulla meni siihen muutama kuukausi. Aloitin lukemalla ylläolevan kirjan kokonaan läpi ja sitten otin kynän ja paperia ja listasin kaikki rodut jotka ulkonäöllisesti edes vähän vastasivat etsimääni. Tässä siis karsiutui suuret koirat kuten tanskandoggi ja pienet koirat kuten chihuahua, koska hain keskikokoista koiraa. Myös rodut, joista tiesin etten niitä edes harkitse, karsin pois. Listalle jäi noin 15-20 rotua. 

Nyt kun mulla oli tämä lista, niin otin kirjan jälleen kätösiini ja luin jokaisen listalla olevan rodun tiedot kirjasta. Karsin jälleen rotuja pois, jotka esimerkiksi tarvitsivat vaativaa turkinhoitoa, luonne ei sopinut minulle tai muuta vastaavaa. Tällä kertaa jäljelle jäi noin 7-8 rotua. Näiden jäljelle jäävien rotujen kanssa menin tietokoneelle ja etsin internetistä kaiken mahdollisen tiedon. Luin keskustelupalstoja, katsoin videoita, rotuyhdistysten sivuja jne. Nyt oli listalla enää viisi vaihtoehtoa; sheltti, corgi, mittelspitz, suomenlapinkoira ja tiibetinspanieli.

Näistä aika nopeasti karsiutui vielä corgi ja tiibetinspanieli. Corgin otin harkintaan oikeastaan vain isoveljeni takia, joka kovasti halusi minun ottavan corgin. Koiran ottajan kuitenkin pitää itse päättää rotu, eikä antaa muiden vaikuttaa rodun valintaan. Mehän itse olemme sitä koiraa ottamassa. :) Sitten taas yksi työtuttuni kasvattaa tiibetinspanieleita ja hänellä on kolme rodun edustajaa itsellään. Hän välillä tuo koiransa toimistolle samalla kun tulee hoitamaan asioitaan, ja kun hänen koiransa ovat niin ihania niin harkitsin tätäkin rotua. Kyselin sitten työtutulta kaikenlaista koskien tätä rotua, ja lopulta kuitenkaan ei tuntunut oikealta. Jäljelle jäikin enää sheltti, mitteli ja suomenlapinkoira. Näiden kolmen välillä taistelu olikin aika kova. 

Aloin käymään näyttelyissä ystävieni kanssa (ylläolevassa kuvassa kaivopuistossa viime kesänä) ja siellä automaattisesti menin myös top 3 rotuni kehien reunaan (ja kannustamassa ystäväni koiraa). Kävin useassa näyttelyssä, joista jäi mieleeni mittelin haukkuherkkyys. Koiran haukkuminen ei sinänsä mua haittaa, kunhan se ei ole sellaista turhaa räksyttämistä vaan vaikka haukkuu ilmoittaakseen jotain. Myös se on tärkeätä, että koira on helposti koulutettavissa ja haukkumista pystyy hallitsemaan. Näyttelyssä nähdyn + muun tiedon hankinnan ja kokemusten perusteella karsin lopulta mittelin pois.

Kävin edelleen näyttelyissä, joissa alkoi sheltin arkuus kiinnittää huomiota. Tapauksia ei ollut monia, mutta niitä oli, jolloin esim. koira ei antanut edes tuomarin koskea vaan perääntyi omistajansa taakse. Suomenlapinkoiralla tätä ongelmaa en huomannut. Sitten tapahtui sellainen sattuma, että kerroin eräälle kaverilleni että suomenlapinkoira on nyt kovassa harkinnassa ja hän hihkaisi että hänen poikaystävänsä äiti kasvattaa suomenlapinkoira. Meant to be? :) Ei mennytkään kauaa kun menin kaverini kanssa tutustumaan tähän kasvattajaan (joka myös sattui olemaan isoveljeni kaverin äiti lapsuusajoilta) ja hänen koiriinsa. Hänellä oli kaksi suomenlapinkoiraa, jotka olivat emo ja hänen pentunsa. Ihastuin koiriin ja rotuun paljon. Sain kysyä kasvattajalta kaikkea mua askartaneita kysymyksiä; sopivatko kerrostaloon, turkinhoidosta jne. Kun lähdin kasvattajan luota, olin todella innoissani mutta en varma vieläkään. Mua alkoi mietityttää, että tuunko ikinä olemaan varma rodusta. 

Kannattaa muistaa, että täydellistä rotua ei olekaan. Kysymys on siitä, pystyttekö joustamaan ja hyväksymään rodun kaikki ominaisuudet. Pitää myös muistaa, että jos netin keskustelupalstoista ettii ihmisten kokemuksia tietystä rodusta, sieltä löytyy myös niitä negatiivisia kokemuksia. Ja niitähän löytyy jokaisesta rodusta, joten älkää antako sen lannistaa. 

Anyway... mennääs eteenpäin. :) Viime joulukuussa menin kaverini kanssa Helsinki Winner 2012 näyttelyyn, johon ehdottomasti menen tänäkin vuonna. Koko messukeskus täynnä kehiä, luentoja, esityksiä, kojuja ja vaikka mitä. Koirien omistajien paratiisi. :) Kierreltiin rotujen kehiä, ja mentiin myös suomenlapinkoiran kehän reunalle seuraamaan. Kun seisoskeltiin kehän reunalla, meidän edessä oli pariskunta lappalaisensa kanssa ilmeisesti odottamassa kehälle pääsemistä. Koira katsoi taakseen, katsoi mua silmiin, tuli mua kohti ja hyppäsi mun syliin rapsutettavaksi. Mun sydän suli. <3 Juuri tuollaisen koiran haluan. Ja se tunne kun upottaa kätensä tuonne karvapehkoon. :)

Vietettiin kuusi tuntia tuolla ja koko ajan vain varmistui, että kyllä Se Rotu on nyt löytynyt. Lopulta kävin vielä kolmella muulla kasvattajalla. Näillä kasvattajilla oli koiria paljon enemmän. Yhdellä 3 koiraa, toisella 6 lappalaista ja kolmannella lähemmäs 20. Jokainen kertoi paljon tarpeellisia asioita ja auttoivat todella paljon. Kertoivat myös huonoista puolista ja sairauksista, mikä mielestäni on erittäin tärkeää tietää. He myös kyselivät minulta kaikenlaista ja yhdessä mietittiin minulle sopivaa luonnetta, sukupuolta jne. Kasvattajien luona sitten rakastuin viimein tähän rotuun ja tällä hetkellä ei ole minkäänlaisia epäilyksiä onko tämä minulle se oikea rotu. Luonne on juuri oikea, ulkonäkö aivan valloittava, turkinhoito ei kovin vaativaa ja sopiva harrastuskoiraksi. Kuten aiemmin sanoin, jokaisessa rodussa on ne "huonotkin" puolet... riippuen tietenkin siitä mitä hakee. Suomenlapinkoirassa ainoa miinus minun mielestäni on haukkuherkkyys, mutta olen kuullut ja kokenut että se on hallittavissa hyvällä koulutuksella joten voin siinä joustaa. Ja tuo onkin mielestäni sitten se ainoa, joka on todella hyvin. 

Vinkkejä lyhyesti oikean rodun etsintään:

• Lainaa kirjoja esim. kirjastosta ja tutustu eri rotuihin.
• Tee lista ominaisuuksista mitä haluat rodulta. Mihin tarkoitukseen koira tulee? Seurakoiraksi? Haluatko harrastaa sen kanssa jotain; agilityä tai tottelevaisuuskoulutusta tms.?
• Kirjoita vaikka lista roduista joita olisit valmis harkitsemaan ja karsi listaa vähitellen.
• Käy näyttelyissä, kysele ystäviltä onko heillä tai heidän tutuillaan kokemuksia tai rodun edustajia, lue keskustelupalstoja (älä kuitenkaan ota kaikkea lukemaasi liian vakavasti), lue rotumääritelmät.
• Etsi internetistä rotutestejä. Ehkä testi ehdottaa rotua, jota et ole miettinytkään tai ei ole tullut tietoosi. Itse pidän tästä rotutestistä. Minullekin ehdotti ykkösenä suomenlapinkoiraa. :)
• Ota yhteyttä kasvattajiin. Hyvät kasvattajat mielellään vastaavat kysymyksiin.
• Kun sinulla on enää muutama rotu harkinnassa; ota roduista kaikki selville. Lainaa rotukirjoja, lue rotuyhdistyksen sivuja, etsi rotuun liittyviä foorumeita jne.
• Käy kasvattajien luona tutustumassa rodun edustajiin. Saat parhaiten tietää rodusta kun tapaat niitä henkilökohtaisesti. Koirissa ja luonteissakin on eroja, joten tutustu mahdollisimman moneen koiraan.
• Älä tee päätöstä liian nopeasti! Koira on kuitenkin suuri vastuu ja sinun pitää sitoutua siihen seuraavaksi 10-15 vuodeksi. Muista, että koiraan menee rahaa ja aikaa. Ja se vaatii päivittäin liikuntaa ja ulkoilua, oli sää mikä tahansa. 
• Mieti rodun huonoja puolia; voitko elää niiden kanssa?
• Tutustu myös rodun terveystilanteeseen. Mitä sairauksia rodulla yleensä esiintyy? 

Toivottavasti tämä auttoi. En ole mikään ammattilainen, mutta nämä neuvot olen ainakin itselleni kokenut hyväksi. Kysykää rohkeasti jos jäi kysyttävää, vastaan mielelläni. :)

" The key to happiness is having dreams; the key to success is making them come true." - James Allen

Ensimmäinen blogipostaus ja mistä sen alottaisi? 

Blogin tuleva sisältö on jo varmaan aika selkeä. :) Maanantaina 21.10.2013 minulle on kotiutumassa suomenlapinkoira uros nimeltään Leevi. Tämä blogi tuleekin täyttymään meidän yhteisestä elämästä, hyvistä ja ehkä niistä ei-niin-hyvistä hetkistä, koulutuksesta, tokoilusta, pentuarjesta ja kaikenkarvaisesta elämästä. 

Olen haaveillut koiran hankkimisesta nuoresta iästä asti. Muistan ne lukuiset kerrat kun pyysin koiraa vanhemmiltani, mutta he eivät siihen suostuneet. Nyt aikuisena ymmärrän miksi se oli hyvä päätös vaikka lapsena siitä osasinkin olla katkera ja vihainen. Lemmikkejä meillä kuitenkin oli lapsuudessani; ensimmäisenä oli marsu josta pidimme isoveljen kanssa yhdessä huolta. Allergian takia kuitenkin päätimme antaa sen parempaan kotiin. Myöhemmin sain akvaarion, josta pidin itse huolta. Vuosien jälkeen kuitenkin kasvoin pois akvaarion tuomasta innostuksesta, joten lopulta kalat annettiin pois tutulle ihmiselle ja kotimme jäi ilman lemmikkejä. 

Vuonna 2012 kesällä vihdoin päätin, että ajankohta on sopiva ja aloitan oikean rodun etsimisen. Olin päättänyt pari vuotta aiemmin, että sitten kun otan koiran niin se on sitten sheltti. Halusin kuitenkin olla varma päätöksestäni ja halusin aloittaa alusta. Tein paljon taustatyötä; lainasin kirjoja kirjastosta, kävin näyttelyissä, luin netistä tietoa, kävin luennoilla jne. Lopulta suomenlapinkoira oli vahva ykkönen. Ja sen vahvisti tutustuminen muutaman kasvattajan luona rodun edustajiin.

Sitten alkoi sopivan pentueen etsintä. Muutamaan pentueeseen tein alustavan varauksen, yksi vastoinkäyminen myös kävi koko pentueen kuollessa, mutta vihdoin 29.8.2013 kauan odotettu pentue syntyi ja sieltä myös minun urospentuni. Sunnuntaina 22.9. kävin katsomassa pentuja kasvattajan luona ja pääsin ensimmäisenä valitsemaan pentuani. Urospentuja oli yhteensä neljä, joten valinta oli vaikea. Mutta kuitenkin yksi pennuista kiinnitti huomion rohkeudellaan ja sosiaalisuudellaan (eikä äärimmäinen söpöyskään haitannut ;) ja valinta oli tehty.

Nyt sitten on sovittu, että maanantaina 21.10. käydään hakemassa pentu kotiin. Vielä siis reilu 3 viikkoa aikaa ja sitten elämä meneekin aivan mullin mallin, mutta vain hyvällä tavalla. Tätä on odotettu vuosia ja nyt se vihdoin tapahtuu. Onnenkyyneleitä on jo vuodatettu ja varmasti monia edessä. 

Tervetuloa siis seuraamaan yhteistä elämäämme! :)